Nämä kuvat ovat odotelleet pari viikkoa koneella, koska en itse tykännyt niistä ja meinasin jättää julkaisematta. Valitettavasti pimenevän syksyn, sadekelien ja kuvaajan puutteen vuoksi asukuvia ei todellakaan ehdi ottamaan usein kuten kesälomalla ehti, joten kuvien puutteessa päätin käyttää nämäkin. Itse kuvaustilanne oli kamala, sillä kuvien ulkopuolella oli isäni, veljeni ja tyttäreni, jotka remusivat ja huutelivat ”eikö ne kuvat jo riitä”. Oma pokka ja keskittymiskyky eivät meinanneet piisata. Seuraavaksi ammattiopistolta purkautui junnutyttöjä jostain turnauksesta, jotka alkoivat huutelemaan ”toivottavasti tulee hyviä kuvia”. Minä ja itsetuntoni halusimme painua maan alle.
Vaikka sinällään tykkäsin asusta, totesin jälkeenpäin paidan vetävän rumasti ja korkean hameen sekä vaakaraidan olevan epäedullisia omalle kropalleni. Mutta raitapaita toi sen ihanan väripilkun tähän muuten niin synkkään asuun ja tekonahka, se on ehdoton syksyn juttu!
Mitä niihin Viisasten kiviin tulee, niin se on tuon taideteoksen nimi.
”Jokainen voi nähdä teoksessa oman kuvansa osana ympäristöä. Katsomalla peiliin voi tutkia asenteita, kyseenalaistaa ajatuksia ja löytää tuoreita näkökulmia. Opiskelu ja oppiminen on arvokasta. Haluan rohkaista jokaista katsojaa etsimään tietä hyvään elämään ja löytämään oman viisasten kivensä”, sanoo taiteilija Risto Pentikäinen.
No nythän tuli viisas olo, sen sijaan että kyseenalaistin ajatuksiani näin tässä hauskan asukuvien taustan ja tuijottelin sieltä onks tukka hyvin. Ei ollut, lopputuloksena kampaaja sai raksia siitä noin 7 senttiä tällä viikolla pois. Seuraavan kerran palaan Jyväskylään Viisasten kiville, istun ja tuijottelen peiliin ja mietin jotain ihan muuta, nyt tuli niin pinnallinen olo. Minä ja itsetuntoni painumme mietiskelemään uusi näkökulmia elämään. Ainakin olen päättänyt mennä eteenpäin hammasta purren, tuli mitä tuli.
Kyllä jokaisesta päivästä löytyy hyvää, jos vaan pysähtyy itkun keskeltä näkemään sen. Tämän päivän iloisin hetki oli, kun saimme muskarissa laulaa ja tanssia lapsen lempparibiisin ”Hiiri mittaa maailmaa”. Voi sitä naaman loistetta, hyppimisen ja tanssin määrää. Kyllä siinä äitikin hymyili. <3
Mitä mieltä asusta, toimiiko yhtään? Kuka on käynyt Viisasten kivillä tuijottelemassa peiliin?
Leppoisaa alkavaa viikonloppua!
P.S. Koska ”rajapyykki”, 200 lukijaa bloggerin kautta on kohtuullisen lähellä, päätin järkätä isompaa arvontaa kun se määrä napsahtaa täyteen. Käykäähän klikkailemassa itsenne mukaan lukijaksi! :)