Otsikosta voisi päätellä, että puin vaatteeni nurinpäin, mutta se viittaa tunteikkaaseen maanantaipäivään ja saman nimiseen leffaan, joka käänsi nurinpäin sisukseni. Olimme piiiitkästä aikaa miehen kanssa leffassa ja suuntasimme katsomaan animaatiota. Originaalia versiota, joten yleisössä näkyi olevan yksi lapsi, ei siis ollut mitenkään erikoista olla aikuisena animaatioleffassa. Vaikka sain hieman tehdä houkuttelutyötä leffavalinnan suhteen, kyllä mieskin siitä tykkäsi. Leffassa myllerretään pikkutytön pään sisällä ja tiedättekö, miltä se tuntui pienen tyttölapsen vanhemmista? Minä aloin itkeä noin toisen minuutin kohdalla, kun tuo pieni tyttö hyppi tuolilla pylly paljaana ja juoksi kalsarit päässä. Hänen maailmansa pyöri äidin ja isin ympärillä ja elämä oli lapsena iloista. Mutta tuo kaikki kestää niin lyhyen aikaa. Pikkulapsiaika, mielikuvitusystävät, se huolettomuus mikä pienessä ihmisessä on. Minusta tuntui välillä, että sydämeni muljahtaa ulos rinnasta, niin kovaa tämä animaatio kouraisi sisintä. He ovat pieniä niin vähän aikaa.
Tuon leffan jälkeen olen tänään katsellut pientä höpöttäjään ja miettinyt, miten etuoikeutettu olen, kun saan seurata hänen kasvuaan. Vaikka itseäni hirvittää ettei töitä löydy, tämä aika on toisaalta hyvin lyhyt ja ainutkertainen. Olen joka päivä paikalla näkemässä, kun hän taas oppii ja keksii uutta, halaa ja nauraa ja kertoo minulle prinsessasatujaan. Tiedän, että se aika on niin lähellä, kun äidistä tulee nolo, häntä ei voi varauksetta kadulla halata ja pussata ja kaverit kuulevat enemmän salaisuuksia kuin äiti. Me liikutuimme miehen kanssa molemmat todella vahvasti tuosta elokuvasta ja voin varauksetta suositella sitä myös aikuisille. Tosin palasin kotiin päänsäryn kanssa, sillä meinasin välillä parkua ääneen ja kun en kehdannut, siitä tyrskähtelyn pidättelystä tuli kiitokseksi päänsärky. Voin vain todeta, että maailmani on mennyt ylösalaisin tuon tyttären myötä. Ainakin sisäinen maailmani.
Huh, tulipas vuodatus! Siirrytään sitten tähän kepeämpään osastoon, eli leffa-asuun. Taas yksi asu, missä mukavuuspuoli oli pehmeän hameen ja neuleen ansiosta kohdillaan. Nyt eletäänkin kivoja aikoja, kun neuleissa tarkenee vielä ilman takkia. Harmi, että Promod häipyi Suomesta, sillä minä löysin sieltä usein kivoja vaatteita. Ja taas olen innostunut pukeutumaan vähän mustempiin, se on selkeästi se syksy. Hatut kuuluvat myös syksyyn, keväällä ja kesällä en osaa niitä käyttää, mutta syksy on hattujen aikaa! Tosin näin isolla hatulla on jo hankalaa istua autossa, se ottaa kiinni niskatukeen. :D
Kuinka moni on ehtinyt nähdä tuon leffan Inside Out? Tai on menossa sitä katsomaan? Mitä pidit? Entä mitä mieltä tummanpuhuvasta leffa-asusta?
Kivaa tiistain jatkoa, minä lähden nyt kuivaamaan kyyneleet, sillä rupesin itkemään uudestaan kun mietin leffaa ja sitä, miten nopeasti tuo pieneni kasvaa. Voi aika kun juokset käsistä!