Nämä kuvat napattiin viime viikolla ja laskeva aurinko toi niihin ihanan valon ja jotenkin muiston kesästä. Tuosta elämäni ensimmäisestä merkkilaukusta on syyttäminen Curiouser-Nooraa, joka vinkkasi Fashionstoren lopettamisesta. Laukku oli hurjassa alessa ja pakkohan minun oli se tilata siltä istumalta! Söpöt kynäkorvikset ovat puolestaan tamperelaista suunnittelua ja Mariel Designin käsialaa. Ovat muuten legokorvisten ohella vähän lapsimagneetit, ”äiti tolla tädillä on kynät korvissa”. Hih. :D
Syksyn myötä ovat myös blogini kävijämäärät laskeneet ja tähän olisi aina kivaa tietää syy. Indiedaysin uudistus, juttujeni taso vai syksyn myötä tulleet kiireet? Olen aika paljon pyöritellyt ajatuksia asukuvien mielekkyydestä, kun moni blogi ja Facebook täyttyvät pakolaiskriisin kannanotoista, mutten kuitenkaan ole osannut ottaa asiaan kantaa täällä. Uskon, että auttamisväylät ovat tulleet montaa reittiä esiin. Paljon asiasta on tullut kuitenkin puhuttua ja olen useamman kerran pysähtynyt katsomaan lastani leikeissään ja miettinyt, miten erilainen lapsuus voisikaan olla. Kyllä tämä kaikki pakottaa pysähtymään ja miettimään.
Viikonloppukin on takana ja uusi viikko edessä. Täytyy sanoa, että viikonloppu ”korjasi” minun mielentilani taas uutta viikkoa varten. Selailin perjantai-iltana somea ja se vilisi onnellisia illanviettokuvia, babyshower-juttuja, hääkuvia, polttareita, kuvia tyttöjen illasta, lukuisia hymyileviä naamoja Gloria Fashion Show’ssa ja lista jatkuu. Tunsin itseni pohjattoman yksinäiseksi perjantaina. Yksinäisyys on hassu sana, sillä minulla on jatkuvasti ihmisiä ympärilläni, en pelkää mennä täysin vieraiden ihmisten sekaan ja höpötellä kaikille. En usko, että vaikutan ulospäin yksinäiseltä. Silti, kun elokuu on ollut minulle vaikeaa aikaa, olisin halunnut useamman kerran tarttua puhelimeen ja soittaa jollekin. Se joku on ollut sitten äiti tai aviomies. Perjantaina mietin, että antaisin mitä vaan, jos voisin järjestää vaikka tyttöjen leffaillan ja keksin sata syytä ja vikaa itsessäni ja valinnoissani siihen, miksi tilanteeni on tämä, etten tietäisi ketä tuollaiseen iltaan pyytäisin. Sitten kului kaksi päivää Jyväskylässä, jonka aikana nähtiin ihmisiä, veljeä, mummoa, vanhempia, ystäviä ja lopulta oli ihanaa olla ihmishulinassa Pomp de Lux-kutsuilla eilen. En tuntenutkaan oloani enää yksinäiseksi ja totesin, että keskityn olemaan onnellinen siitä, mitä minulla on. Perhe ja koti. Siinä on jo niin paljon, mitä monella maailmalla ei ole.
Silti tuo paha olo perjantaina sai miettimään somen mielekkyyttä. Se pitäisi jättää välillä avaamatta. Mietin myös bloggaamisen mielekkyyttä, sitä kuinka kyttään lukijamääriä ja pahoitan mieleni, kun en onnistu koukuttamaan ihmisiä jutuillani.
Aikamoisen ajatusvyyhdin sainkin tähän postaukseen, huh! Punainen lanka katosi aikapäivää sitten. Heitä siis mielipiteesi että saadaan keskustelua kehiin, asusta, mustavalkoisuudesta, pakolaiskriisistä, yksinäisyydestä, somesta, bloggaamisen mielekkyydestä, mistä vain mitä nämä horinani nostivat mieleesi!
Mukavaa uutta viikkoa kaikille, kivaa kun olette siellä ruudun takana!
P.S. Tänään päättyy myös arvonta, käyhän osallistumassa!