Parin päivän Pohjanmaa-reissumme aikana menimme siis katsastamaan Ähtärin aika uusin silmin. Olimme porteilla heti kun puisto aukesi klo 10 ja saimme alkaa tehdä kierrosta lähestulkoon keskenämme. Mietin, onko paikassa aina noin hiljaista, olimmeko vain ajoissa, pelottiko sää? Oli miten oli, Ähtäri on selkeä kierros metsän keskellä, siellä on ihana tunnelma ja rauhallista ja täytyy sanoa, että tykkäsin siitä paljon enemmän kuin Korkeasaaresta. Korkeasaaressa oli hirveä hälinä, melua, lokkeja ja niitä joka paikkaan kakkivia hanhia, mutta Ähtärissä vallitsi rauha. Me tykkäsimme kovasti!
Onhan eläintarhoissa eläinten katselu aina tietyllä tapaa höpsöä, katsoa kun leopardille heitetään broileri. Juttelimme miehen kanssa Afrikan safareista, joilla saatoimme ajella parikin tuntia iltahämärässä toivoen, että näemme edes vilauksen leopardista. Ja jos se onnistui, riemu oli valtava. Siihen verrattuna lumileopardi Väinölle heitetty broileri tuntuu vähän liian tarjottimella annetulta, mutta kyllä me puistossa viihdyimme. Tykkäsin valtavasti siitä, että saa ikään kuin olla metsän keskellä ja lapsi kuunteli eläinjuttuja niin tarkkaan, että bongaili seuraavana päivänä kotikadulta visenttejä. Huh, onneksi ei löytynyt. :D
Myös keskellä puistoa ollut kahvio leikkipuistoineen oli 2-vuotiaan mieleen ja nallejen puuhastelu taisi innostaa häntä eniten. Puistossa oli aiemmin kaksi karhuveljestä, Jaki ja Nuka, mutta Nuka menehtyi vain pari viikkoa ennen käyntiämme syöpään.
Eläintarhan yhteydestä löytyy myös seikkailupuisto ja nuo vaikeimmat radat menevät hurjan korkealla ja näyttivät supervaikeilta! Sitä olisi kivaa päästä testaamaan ihan aikuisten kesken. Lisäksi hämmästyin, miten paljon nähtävää tuon kartan mukaan pienellä alueella olisi, erityisesti tuo Power Park houkuttaa minua hurjine vuoristoratoineen, mutta on vielä jäänyt käymättä. Ehkä ensi kesänä pääsen vihdoin hurvittelemaan sinne!
Onko sinulla Ähtäri muistoja, uusia tai vanhoja?