Aamuna kun nämä kuvat otettiin, olin herkässä tilassa ja mietin, etten pysty hymyilemään kuvissa. Ehkä hymyni onkin väkinäisempi kuin yleensä, mutta olen tyytyväinen että nämä kuvat otettiin. Vihdoin oli niin lämmin aamu, että päivettynyt iho sai kaverikseen ohuen mekon ja kengät polkaisin paljaaseen jalkaan. Kun pääsimme liikenteeseen, oli aurinko jo painunut pilven taa. Vaikka kello oli jo yksitoista aamupäivällä Hatanpää uinui. Missään ei näkynyt ihmisiä, kaikkialla oli hiljaista ja taustalla näkyi Näsinneula. Jotenkin tuo tunnelma ja pieni pilvisyys oli täydellinen kuvaamaan omaa mielentilaani. Muistan nuo ajatukset näistä kuvista jatkossakin, joten tästä jäi päiväkirjamuisto omasta elämästä.