Mitä tykkäsin Polarin aktiivisuusrannekkeesta?

Aktiivinen elämäntapa. Mitä se on? Sain kesäkuun alussa muutamaksi viikoksi testiin uuden Polarin A300-aktiivisuusmittarin ja yritän nyt mahdollisimman tiiviisti sanoa mietteeni siitä. Olen pitkään halunnut testata aktiivisuusmittareita ja erityisesti minua kiinnosti, mitä tuollainen mittari sanoisi huonosti nukkuvan öistä. Esimerkiksi täältä voi lukea mitä kaikkia ominaisuuksia mittari pitää sisällään.

Jatkuvasti urheilukaverina minulla on Polarin sykemittari, joten itse laitteen käyttäminen oli helppoa ja tuttua. Aktiivisuusmittari otettiin käyttöön lataamalla tietokoneelle ohjelma, johon syötettiin omat tiedot ja valittiin haluttu aktiivisuustaso kolmesta eri vaihtoehdosta. Minä valitsin keskimmäisen, jossa tavoitteen täyteen saamiseksi vaadittiin, että harrastaa jonkin verran liikuntaa.

Ulkoisesti ranneke on minusta nätti ja väriä voi vaihtaa asun mukaan. Itse pidin koko ajan pinkkiä ranneketta, vaikka valkoinenkin tuli mukana. Toisaalta, jos oikeasti haluaa tietää päivän puuhiensa tason laitetta täytyy pitää koko ajan ja kyllä tämä sykemittarilta näyttää – pitäisikö tätä työasun kanssa?

Sitten vain mittari päälle ja seuraamaan, kuinka aktiivista arkeni on. Ja sanoisin että on, kun juoksen lapsen perässä ja kävelen kärryjä työntäen. Tässä tuleekin nyt mittarin yksi iso miinus: jos sykevyö ei ole paikallaan, se ei tuntunut mittaavan aktiivisuuttani. Vaikka kuinka huohotin pyöräillessä aktiivisuus ei noussut, sillä käteni pysyivät paikallaan enkä ollut ”aktiivinen” mittarin mielestä. Sama rattaita työntäessä: puskin ylämäkeen raskaita kärryjä työntäen ja tunsin, kuinka syke nousee, mutta aktiivisuus ei paljoa heilahtanut. Sen sijaan heti sai prosentteja lisää, jos käveli sohvalta jääkaapille kädet heiluen. Hieman hämäävää mielestäni. Ranneke siis tuntuu mittaavaan käsien heiluntaa.

Kun sykevyön laittoi paikalleen ja ranneke huomioi sykkeen nousun, alkoi aktiivisuuskin nousta. Yksi bodycombat täytti melkein 100% päivän aktiivisuudesta, vaikka minulla ei edes ollut alinta tasoa käytössä. Sykevyötä olisi ehkä kannattanut siis pitää enemmänkin, mutta kuka haluaa pitää sitä koko ajan arkena paikallaan? Samalla tavalla laite ei millään pysty ottamaan huomioon sitä, että välillä käteni ei heilu koska kannan 14 kilon lasta sylissä, joten mittarin mukaan en tee mitään, vaikka oikeasti kroppani vääntää enemmän lasta kantaessa.

 

 

Hassu seikka mittarissa oli myös se, että vaikka klo 22 illalla minulla oli 170% päivän tavoitteesta täynnä ja istuin tunniksi katselemaan telkkaria, laite alkoi väristä ja huutaa, että aika lähteä liikkeelle. Sen mielestä siis ei saa istuskella telkkarin edessä vaikka olisi päivän heilunut menemään, mutta toisaalta ”liikunnaksi” riitti vaikka vessakäynti, kunhan lähti liikkeelle.




Tietokoneelle saa päiväkirjamaisesti päivien aktiivisuuden, liikunnalla kulutetut kalorit ja jos rannekeon joutunut muistuttamaan liikkeelle lähdöstä, jää päivään tuollainen oranssi neliö.

Entäs se uni sitten? Polarin versiossa ei ole mitään ”unimoodia”, jonka voisi laittaa päälle, vaan se mittaa uneksi pisimmän paikallaan ollun pätkän vuorokauden aikana. Tiedot voi siirtää tietokoneelle, joka kertoo kuinka olet nukkunut. Eräänä yönä nukuin klo 00-01.30 ja heräsin, olin hereillä noin 1,5 tuntia ja kävelin sen aikana jonkin verran, kunnes sain taas unta. Laite laski yöhön vain tuon jälkimmäisen pätkän, eli sen mukaan nukuin ainoastaan 4 tunnin pätkän. Se, miten laite laskee levottoman unen osuuden jäi minulle arvoitukseksi, kyllähän toiset heiluvat luonnostaan unissaan enemmän kuin toiset? Unettomuudesta kärsineenä olen poistanut kaikki kellot makuuhuoneesta enkä ota ikinä puhelinta makkariin mukaan; jos alan heräillä, vilkuilen sitä ja tuijotan kellosta kuinka kauan valvon. Siinä mielessä kädessä oleva mittari oli huono, koska se pimeässä loistaen kertoi kuinka paljon kello on ja tuijotin siitä minuuttien kulumista, kun en saanut unta.

Laitteella voi myös tehdä kuntotestin, joka tehdään sohvalla maaten, sykevyö päällä. Sain tuosta testistä tulokseksi huippu, kyllähän se mieltä lämmitti.

Kenelle mittari on sitten tarkoitettu? Totesin, että normaalilla lapsiarjella ja jumpilla/lenkeillä saan kakkostason aktiivisuusvaatimuksen helposti täyteen, enkä tuntenut saavani tästä hirmuisesti lisäaktiivisuutta arkeeni. Toisaalta istuminen ”tappaa”, eli jos tekee istumatyötä ja kulkee matkat autolla, on tämä hyvä muistuttaja siihen, että nyt täytyy lähteä liikkelle. Ei se vaadi pitkääkään taukoa töissä, että selkä saa levätä ja veri lähtee kiertämään ja samalla tulee otettua huomaamatta askelia. Itse koen, että jos jatkan samalla linjalla lapsen perässä kipittäen, minulle riittää perinteinen sykemittarini kertomaan millä tasolla riehun menemään jumpissa.

Ehdottomasti plussaa mittarille helposta käytettävyydestä, vaihdettavista rannekkeista ja vesitiiviydestä, sen kanssa voi mennä vaikka uimaan. Myös tietokoneohjelman antama palaute oli mielenkiintoista ”tänään pitää vielä juosta 30 minuuttia tai heittää 7 tuntia tikkaa” tai ”tämän päivän aktiivisuus lisäsi eliniänodotetta ja sydämen terveyttä”. Kyllä tämä varmasti toisi motivaatiota elämään, jos aktiivisuus ja liikunta eivät siihen jo valmiiksi kuulu!

Onko itselläsi jotain aktiivisuusranneketta käytössä, oletko tykännyt?

*aktiivisuusranneke saatu testiin blogin kautta

P.S. Vielä tämän päivän ajan on aikaa osallistua arvontaan! Leppoisaa sunnuntaita!