En tiedä miksi Apulannan kuuntelu hävetti, sillä nykyään asian kanssa ei ole yksin. Olen vieläkin se teinityttö kuunnellessani vanhoja biisejä ja menen solmuun idolieni edessä. Elokuussa pääsin Apulanta-kirjan myötä vaihtamaan muutaman lauseen Tonin ja Sipen kanssa ja kerroin kuunnelleeni heitä alusta saakka. Voi sitä Tonin innostusta, kun kerroin että hän on kirjottanut minulle kirjeenkin 1990-luvulla.
Torstaina Apulanta soitti Suomipop-festareilla Jyväskylässä. Kuuntelimme Happoradion keikan ja seuraavaksi soittanut Jenni Vartiainen ei innostanut ketään, joten suuntasimme hetkeksi keskustaan. Istuimme hotellin terassilla, kun Toni, Sipe ja Ville tulivat paikalle. Pääsin taas vaihtamaan muutaman (hölmön, miksi aina niin jännittää!) lauseen Tonin kanssa ja koska hän meni Sipen kanssa menojaan, yhteiskuvaan kiskoin sitten erittäin ystävällisen oloisen Villen. Tällä kuulkaa jaksaa taas pitkään!
Tämä asu oli keikkareissulla päälläni ja vaikka kuinka yritän hioa tyyliäni aikuisemmaksi (lue käyttää hameita ja korkoa), ei mikään tunnu niin omalta päällä kuin tiukat farkut ja Converset. Nyt kun farkut vielä saavat olla revityt, niin ah! Muistan, kuinka farkkujeni polviin tuli ala-asteella reikä ja ne olivat minusta ihanan rouheat. Äidin mielestä housut olivat rikki ja hän ompeli Karvinen-kangaspaikan polveen. Siitä kommenttien määrästä mitä revityt housuni ovat äidissäni aiheuttaneet, veikkaan että jos hän voisi, ilmestyisivät nämäkin farkut täyteen kangaspaikkoja. ;) En juuri koskaan pidä tukkaa ponnarilla, joten kuvatessa intoilin jopa ponnarista. Välillä kyllä mietityttää olenkohan ymmärtänyt ikäni jotenkin väärin…
Ilta ja keikka olivat mahtavia, tosin lopuksi seuraavan päivän puolella saimme sateen niskaan ja seisoimme märkinä ja kylmettyneinä iäisyyden taksijonossa, mutta pikkujuttuja! Kyllä kesään vaan kerta kaikkiaan kuuluu Apulannan keikat. Harmittaa, etten ole pitänyt kirjaa montako niitä on kertynyt, perjantaille ovat seuraavat keikkaliput!
Muita tennari/fanityttöjä ruudun takana? Leppoisaa sunnuntaita!