Desperate housewife

Tuo sarja oli eittämättä yksi kaikkien aikojen suosikkejani ja sen suomennos ihan hölmö. Kuka oli teidän suosikkinne Täydellisistä naisista? Olitko sarjan fani? Ostin loput kaudet Thaimaassa ja katsoin sitten yötä myöten, kun en malttanut lopettaa. En muuten osaisi nimetä edes suosikkirouvaani, koska samaistuin vuorotellen eri tyyppeihin. Suorittavaan Breehen, hupsuun Susaniin, turhaimaiseen Gabyyn tai pitkän parisuhteen omaavaan Lynetteen. Sarja oli varsinkin alussa todella koukuttava ja hyvä!

Kun Lila kävi minua juhannuksen jälkeen meikkaamassa, olin valinnut hameen ja paidan ihan sattumanvaraisesti, mutta meikkiin yhdistettynä tästä tuli vähän kotirouva-look, eli desperate housewife kuten kaverinikin kommentoi Facebookissa. Tuo hame on värimaailmaltaan aivan ihana ja olen todennut, että omalle kroppatyypilleni sopii parhaiten korkealle nostetut hameet. Niiden kaveriksi on vaan vaikeaa löytää yläosaa!

Tämän asun voisin aurinkoisena päivänä muuten pukea, mutta korkkareita en valitsisi. Kuitenkin laitetun tukan ja meikin kanssa tuntui, että on pakko laittaa vähän korkoakin peliin mukaan.

Ja mitä siihen epätoivoiseen kotirouvaan (tai siis täydelliseen naiseen) tulee, niin kyllä täällä on ollut viime aikoina epätoivoa ilmassa. Kesä on tuntunut pitkältä ja yksinäiseltä, kun mies on ollut töissä ja mielessä on pyörinyt millainen tuomio meitä odottaa käräjäoikeudessa.

Jos haluatte tämän tiivistetysti kuulla, niin muutimme kotoamme pois siinä ilmenneiden ongelmien vuoksi vuonna 2013 asuttuamme siinä puolisen vuotta. Elimme 7kk pahvilaatikoiden keskellä vuokralla ja koti revittiin täysin auki ja viime kesänä pääsimme takaisin kotiin. Koko ajan taustalla on kestänyt oikeustaistelu ja pääkäsittely oikeudessa oli kesäkuun alussa. Päätös eli tuomio saatiin viime perjantaina. Minä en pysty yhteen, kahteen tai kolmeenkaan blogitekstiin kertomaan, miten valtavan paljon tähän reiluun kahteen vuoteen on mahtunut epätoivoa, pettymyksiä, unettomia öitä, epävarmuutta elämästä, yksinäisyyttä, masentuneita hetkiä ja pelkoa miten meille käy. Taloriita on siis kestänyt lähes tulkoon yhtä kauan kuin tyttäremme on ollut maailmassa ja on se syy, miksen talvena 2013-14 pystynyt blogiinkaan sanomaan mitään. Esikoisen syntymä, hänen 2 vuotta jatkunut yövalvomisensa, edes takaisin muuttelut, valtavat rempat ja valtava epätoivo ajoivat minut niin puhki, että jo pelkkä blogin otsikko tuntui irvokkaalta. Saattoi mennä pari päivää putkeen, etten saanut edes vaatteita puettua ja itkin enemmän kuin laki sallii, joten siinä ei ollut paljon positiivisuutta ilmassa. Osa kavereista kaikkosi, minusta tuli väsynyt, uupunut, räjähdysherkkä ja apea ja osasin vain yhtäkkiä valittaa.

Vuosi sitten keväällä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kaivaa blogin esiin. Nyt olen päättänyt sitä päivittää ja löytää elämästäni koko ajan jotain kivaa, vaikka uskokaa tai älkää, kyllä näitä juttuja on välillä väännetty väkisin, koska mieli on ollut yhtä mustaa. Siitä, miten epätoivoiselta työpaikan löytäminen tuntuu en edes aloita.

hame&paita H&M/ kengät Clarks/ korvikset Store of Hope

Tiedän, että tässä asiassa kohtalotovereita piisaa, joten jos joku haluaa asiasta enemmän kirjoitella, niin minulle saa laittaa sähköpostia. Ja pyydän, olen kuullut kommentin ”se on vain materiaa” niin monesti kahden vuoden aikana, ettei sitä minulle enää tarvitse kertoa. Kohtalotoverit ainakin ymmärtävät, että kun se materia vie vapaa-ajan, stressaa, vie unet, tekee kaikesta epävarmaa ja repii parisuhdettakin siinä sivussa, niin se vaikuttaa hyvinvointiin aika tavalla. Tiedättekö miten kivaa olisi miehen kanssa puhua parin vuoden jälkeen jostain muusta joka ilta kuin talosta? Ja tiedättekö, että rajusti valvova ja tunnin välein heräilevä lapsikin saa niin väsyneeksi, että ”se pieni materialistinen ongelma” tuntuu uupumuksen keskellä aika isolta jutulta. Toki olen äärimmäisen ”onnellinen” siitä, että ongelmamme on vain materialistinen ja perheemme on edelleen yhdessä ja olemme kaikki terveitä. Uupumus saa vain kaiken näyttämään niin mustalta.

Joka tapauksessa tämä asu ja kokonaisuus olivat kovasti mieleeni, iskeekö tämä kotirouva-look sinuun? Vai näittekö asua edes tämän vuodatuksen alta, nyt ei ehkä ihan teksti ja kuvat kohtaa… Olen pitänyt tämän asian kahden vuoden ajan aika tehokkaasti pois blogistani, millä olen yrittänyt suojella itseäni ja perhettäni, mutta toisaalta se on välillä ollut meitä vastaan. Nyt on pakko välillä raottaa verhoja, asia on niin rajusti tapetilla tänä kesänä.

Muuten, tarkempi postaus meikistä on täällä, jos olet sen missannut.

*meikki ja kuvat Lila Syren

P.S. Vielä tänään ehditte mukaan asuäänestykseen ja arvontaan!