Voi teitä ihania. Täräytitte minut takaisin tähän maailmaan kun hepuloin. Olin yksin lauantai-illan kotona, lapsi nukkui ja luin kaikkein isoimpia blogeja, joissa on upeimmat kuvat, kalleimmat laukut ja tyylikkäimmät asut. Tuli ihan hirveä nolousolo, kuka minun juttuja lukee tai niistä inspiroituu? Sitten teitä riensi monta ruudun takaa tsemppaamaan ja minua alkoi jo hävettää oma angstailu. Kiitos tsempeistä ja kiitos sanoistanne, ihanaa kuulla että jaksatte lukea. Lisäksi ahdistelen aina, millaisen leiman bloggaaminen lyö otsaani puolituttujen silmissä ja hermostun myös, kun ihmiset ”tietävät” mitä meille kuuluu blogin perusteella. Kyllä suurin osa kuulumisista jää tänne laittamatta. Mutta kaikki blogia kirjoittavat varmaan tietävät nämä mietteet. Lämmin olo pulpahti sisälleni kommentteja lukiessa, kiitos ihan jokaiselle! <3

Olenkin sitten heti täällä höpöttämässä huivista, joka oli minun mielestäni ihan mahtava. Opiskelijakollega tuli vikoille opetuspäiville tämä huivi kaulassa ja katselin sitä heti ”sillä silmällä”. Huivi oli tehty ns. Voguen kansista, minusta se oli superhauska! Kaveri kertoi huivin merkin, mutten googletuksella samanmoista löytänyt ja lopulta hän hommasi minulle samanmoisen huivin ja toimitti perille. Aika ystävällistä, kiitos! :) Eilen aamupäivällä ulkoilutin huivia ekaa kertaa brunssilla, iltapäivällä olikin jo niin lämmin, että heitin huivin ja pitkät lahkeet pois ja nautimme paljain jaloin kesästä. Ihanaa!