Jotain ihanaa ajatuksessa puun oksalla istumisesta on. Istua siinä kesäpäivänä ja heilutella jalkoja lämpimässä säässä… No, nyt jouduttiin vähän oikaisemaan. Ensinnäkin, kiipesin puun oksalle, mistä yletti jalat maahan. Oikein sopivaa minulle! Toisekseen, tähän aikaan vuodesta minun piti pitää tätä mekkoa ilman sukkiksia, huivia ja takkia. Mutta mitä vielä, tuuli on niin kova ja kylmä koko ajan, että pakko topata vaatetta.
Siinä me sitten istuimme, puussa. Tyttäreni halusi ehdottomasti olla joka kuvassa mukana, joten jätin edes yhden sellaisen mistä häntä ei ole rajattu pois. Kuvaushetken päätteeksi hän sanoi ”valmis, kiitos avusta!”, tarkoittaen varmaan kehua itseään. Sydämeni suli, käsittämättömän suloinen pieni tyttö.
Tämä mekko toimii hienosti kotiäidin univormuna (edelleen protestoin miksi sana uniformu on nykyään univormu!) ja piristyy huivilla kummasti. Minusta tuntuu, että olen aina farkuissa leikkipuistossa, niin oikein tsemppasin ja laitoin välillä mekon. Tosin mies kysyi meidät nähdessään haluanko blogiin asukuvia vai miksi istun puistossa hameessa. Buah! Eli selkeästi täytyy mekkoilla enemmän puistoreissuilla. :D Yksi samanlainen huivi muuten tuli vastaan Pikku Kakkosen puistossa!
Moni taitaakin karata tänään juhannuksen viettoon? Siis keskikesän? Käsittämätöntä. Ottakaahan varovasti mökeillä, kaupungissa ja liikenteessä, missä olettekaan, älkää kiivetkö liian korkealle puuhun!
Ihanaa jussia!