No, se siitä. Eilen oli yksinkertaisesti sanottuna paha mieli. Tai toisaalta hyvä mieli, sillä tuntuu että oikeudenkäynti rinta rinnan miehen kanssa hitsasi meitä entistä tiukemmin yhteen. Mutta harmitti, kun en jaksanut millään tapaa juhlistaa muotitoimittajaksi valmistumista, hyvä että edes muistin sitä. Kävimme puheissamme oikeudenkäyntiä läpi uudelleen ja uudelleen ja olisin voinut vain maata sohvan nurkassa, henkinen väsymys oli iso.
Vaan onneksi en voi maata. Onneksi on pieni päivänpaiste, jonka ansiosta lähdimme Koiramäkeen. Olin aiemmin viime viikolla lukenut Nooran blogista, että sinne maksaa 19.6. asti 5 euroa sisään ja pitihän tuo tilaisuus käyttää hyväksi! Tänä kesänä pikkuneiti pääsee vielä ilmaiseksi, sillä hän jää juuri tuon maksullisen 100 cm:n alle, mutta meidän vanhempien pitäisi maksaa 15e/nuppi. Liikaa, sanon minä. Mutta vitonen, siinä oli hinta kohdallaan!
Aukioloajat ovat vähän haastavat lapsen kanssa, joka nukkuu klo 14-16, sillä Koiramäki on auki kello 13-19 välisen ajan. Menimmekin vasta viiden aikaan paikalle, mutta se olikin suorastaan plussa. Joka puolella oli väljää, koko päivän riehunut kova tuuli alkoi hellittää iltaa kohden ja aurinko paistoi.
Olimme Koiramäessä viimekin kesänä, mutta vuoden vanha taapero lähinnä katseli hiljaisena eläimiä. Kaksivuotias saikin paikasta jo ihan eri tavalla irti, juoksimme katsomassa kaikki eläimet läpi (puput olivat ehdoton ykkönen, ne piti katsastaa toisenkin kerran) ja liukumäestä, jonka olemassa oloa en edes viime kesänä huomannut, emme meinanneet saada pikkuneitiä pois. Myös juuston tekeminen oli hittijuttu, hiekkakakkuja ilman sotkua! Muovilehmien syöttäminen oli jännää ja huomasin, ettemme olleet ainoa perhe, jossa paras laite oli kärry, jota isit hiki päässä vetivät kovempaa ja kovempaa. Tykkään kovasti tuosta paikasta maisemansa puolesta, pihapiiri on kaunis ja hauskasti rakennettu ja eläimiä on kivaa katsoa. Ainoa mikä ärsytti, on keskellä oleva Drakkulan linna, josta kuuluu jatkuvasti kunnon Megazone-äänet ja hirveä meteli rikkoo niin kauniin maalaispihan tunnelman. Tämä on mielipiteeni nyt, kun lapsemme on vielä liian pieni linnaan, ehkä isompien kanssa jo kiittelisin sitä… :D Nyt pienelle oli tärkeää siirtää kaupassa ”vauva-Hakkarainen” ”äiti-Hakkaraisen” sykkyyn. Voi suloista lastani, nappasin kuvan lopputuloksesta.
Ihastelin jo viime kesänä kahvilan kauniita astioita ja nyt huomasin, että siellä on irtoteetä annosteltuna valmiiksi sihteihin, ei tarvitse sotkea itse, eikä ottaa pussiteetä. Iso plussa sinulle, joka olet tämän keksinyt, teenjuoja kiittää!