Tällä kertaa valitsimme paikkaa sen perusteella, että se olisi auki jo kello 11 ja ruokana olisi jotain lapselle uppoavaa. Näin päädyimme keskustan liepeille kerrostaloon soittamaan tuntemattoman ihmisen ovikelloa. Oven avannut nainen oli aurinkoinen ja puhua pulputti englantia, sisällä soi italiainen musiikki ja tuoksui lasagne. Istuimme vieraiden sohvalle syömään, juttelimme puolituttujen kanssa jotka istuivat viereisellä sohvalla ja maistelimme lasagnea sekä tiramisua. Ihan mielettömän kivaa päästä kurkkimaan toisten koteihin ja niin epäsuomalaista! Minä voisin harrastaa tällaista enemmänkin. Jatkoimme tuolta kodista Koskipuistoon maistelemaan meksikolaista ruokaa, joka sitten vähän latistikin aamupäivän iloisia tunnelmia. Nimittäin kosken rannassa kävi aikamoinen tuuli, ruokaa sai odottaa YLI TUNNIN ja osa tilatuista annoksista loppui, ennen kuin niitä saimme. Kiva tapahtuma tämä ravintolapäivä joka tapauksessa on!
Tunnin viimassa seisoskelun jälkeen nappasimme asukuvat kirsikkapuun alla ja kyllä hymyilytti, kun muutama päivä näiden kuvien ottamisen jälkeen huomasin, että Lack of Colourin Milla oli ottanut kuvansa täsmälleen samassa kohtaa. Emme sentäs yhtä aikaa tuolla heiluneet! Mutta hei, mitä olisi blogi ilman kirsikkapuukuvia, nyt kun ovat olleet toukokuussa kauneimmillaan! Tuo lauantain asu oli valittu periaatteella ”helppo ja mukava, voi käydä matkalla leikkipuistossa, sen verran lämmin että pärjää pihallakin”. Kengät valikoin viime hetkessä, kun pelästyin taas, että miksi asusta on muotoutumassa niin musta.
