Näillä asukuvillakin on kohta kolme viikkoa ikää, sillä ne ovat vappuaatolta, kun ajelimme Tampereelta Jyväskylään. Pysähdyimme, tulimme autosta koko perhe, kainalossa oli taaperon vappupallo sekä järkkäri ja painelimme kolmistaan pusikkoon. Kyllä mahtoi kanssalevähtäjiä mietityttää touhumme. Mutta eikö ole komea maisema!
Olen vähän huolestunut itsestäni (no en tosissani), sillä viime aikaiset asuni ovat sisältäneet kohtuuttoman paljon mustaa, valkoista sekä harmaata. Mietin jo, olenko kasvanut aikuiseksi ja siksi suosin harmaata sekä mustaa, mutta väitän, että kelillä on osasyynsä. Sadetta ja tuulta on piisannut viime päivinä, enkä voi olla miettimättä viime toukokuuta, jolloin menin shortseissa hellekeleissä ja söimme lounasta aurinkoisella torilla palleron kanssa. Missä kesä on nyt?
Harmaasta säästä ja pukeutumisesta huolimatta mieleni on aika aurinkoinen. Vaikka viimeiseen neljään päivään mahtui huonoakin, pääasiassa ne sisälsivät paljon juttelua ja hyvää fiilistä, mieskin oli neljä päivää kotona. Perjantaina teimme pyörälenkin ja minä kiskon pyöräni perässä lapsikärryä, sillä sitä ei saa miehen pyörään kiinni. Jalkani olivat täysin tunkit torstain maratonin jäljiltä ja kärry painoi perässä, edessä oli pieni tappavan tasainen nousu, naamaan satoi RAKEITA ja vastatuuli teki polkemisen entistä hankalammaksi. Meinasin menettää hermoni ja jupisin ja ähisin polkiessani ja kiukuttelin kenen idea oli lähteä pyöräilemään (no ihan oma idea oli). Mitä sanoi mieheni tänä aamuna lähtiessään töihin? ”Kiitos neljästä vapaapäivästä, oli kivaa pyöräillä teidän kanssanne”. Hmm. Olen puoli päivää miettinyt, oliko tuossa pientä kettuilun makua vai ei, voiko puolisoni olla oikeasti noin kiva? :D
Oli miten oli, uusi viikko on käynnissä, luonto vihertää ja mieli sarastaa (että mitä?). Eipähän ole tarvinnut laittaa keinonahkavaatteita kesäteloille!
Uppoaako itseesi näin harmaa kokonaisuus toukokuussa? Miten oma viikonloppusi sujui?