Nämä kuvat ovat huhtikuulta, tarkemmin sanottuna ne ovat otettu heti pääsiäisen jälkeen. Jäivät jostain syystä odottelemaan päivää parempaa julkaisemiseen tietokoneen uumeniin. Lentokone kuvissa vei minut tuohon lauluun ja samalla pohdin, miten helppoa olisi olla, jos ei olisi jatkuvaa kaukokaipuuta. Sellaista joka oikein survaisee mahanpohjasta, kun edes ajaa lähelle lentokenttää.
Me matkustelimme kyllä kohtalaisen paljon lapsuudessanikin, mutta taisin silti olla aika mukavuudenhaluinen matkaaja. Kun mieheni ehdotti 11 vuotta sitten saarihyppelyä Kreikassa minä nurisin, että siellä täytyy olla pakkaamassa pakaasia monta kertaa. Jälkikäteen naurattaa, hyvä että tuli lähdettyä. Häämatkalle 10 vuotta sitten valitsimme kombon, johon kuului 8 lentoa, safari ja Mauritius. Aloin ymmärtää, miten mahtavaa on ns. aktiivilomailu. Lähdimme Australiaan ja kun palasimme sieltä, saimme tietää, että olemme päässeet samaan kaupunkiin Englantiin vaihtoon. Pelotti, tulee äitiä ikävä! Niin tuokin aika meni ja kun palasimme, en ”” Suomessa oloa vaan halusin äkkiä johonkin. Kävimme ensi kertaa Thaimaassa ja reissun jälkeen haimme puolivitsillä molemmat samaan firmaan töihin. Kun tekstarit piippasivat heinäkuussa 2007 molemmilla, soitin äidilleni ”äiti, me muutetaan Thaimaahan”. Pari viikkoa tuosta päivästä lähdin vielä yksin Tansaniaan tekemään graduhaastatteluja ja sain gradun kasaan päivää ennen Thaimaahan lähtöä. Kyllä kuulkaa oli äidillä tekemistä pitää mölyt mahassa, ehkä hän oli kuvitellut että tyttärensä tekee jotain muuta maisteriopintojen jälkeen.
Minusta, maailmaa arastelevasta tyypistä tulikin ihminen, joka ei malttaisi olla kotona ollenkaan. Välillä riittää ihan Helsingissä käyminen, mutta huomaan, että olen heti jotenkin elossa, kun saan vetää laukkua perässä ja tutkia uusia paikkoja. Väsyttäähän se myös. Haluan taas olla kuhisevalla lentokentällä, odotus mahanpohjassa. Matkustaminen on ihanaa. Ja kallista ja ekologisesti kestämätöntä. Tällä hetkellä mieheni varmaan kiittelee itseään, että kiskoi minut niin saarihyppelylle, vaihto-opiskeluun kuin Thaimaahan, sillä olen höpöttänyt reissusta varmaan päivittäin maaliskuisen Köpiksen jälkeen. Kysyin viikonloppuna mieheltäni, mihin hän lähtisi reissuun nyt, jos voisi lähteä minne vaan? Hän vastasi huokaisten ”ihan mihin vaan”. En siis selkeästi ole ainoa ketä polttelee, mutta hän osaa olla jauhamatta asiasta päivittäin.
Itse asu reilun kuukauden takaa sopisi aivan hyvin näihin kylmiin toukokuunkin päiviin ja viihdyin siinäkin erittäin hyvin. Kuulin viikonloppuna lauseen ”en ikinä käyttäisi printtipaitaa”, mutta minä käytän. Ja minusta on hauskaa, mitä se kertoo ihmisestä tai on hauskaa edes arvailla, miksi hän on valinnut tuon printin. Mitä Minni kertookaan minusta?
Onko ruudun takana reppureissaajia vai kotihiiriä? Reipasta helatorstaita kaikille, minä karkaan nyt neljän tunnin hyväntekeväisyysjumppamaratoniin (what a word!)!