Minun piti tehdä tämä joogajuttu joskus myöhemmin, mutta mielestäni rauhallinen tunnelma sopii niin hyvin pääsiäiseen rauhoittumisen, että päätin tehdä jutun näin pääsiäisen alla. Kun Lentävän maton Anni haastoi minut testaamaan joogaa, olin _todella_ epäileväinen asian suhteen. Sanoin, että voin kokeilla, mutta epäilen kovasti tykkäänkö. Lentävä matto avattiin helmikuussa Tampereen keskustaan ja sijainti oli ainakin ihana, muutama askel bussista sisälle lämpimään!
Kuten teille on varmasti selvinnyt, olen veren maku suussa-jumppari. Rakastan bodyattackia, steppiä, combatia, sitä että hiki lentää ja lihaksiin sattuu. Välillä tosin on ihanaa käydä esim. pitkällä lenkillä kävellen. Venyttely ja rentoutuminen, siinä on meikäläisen kompastuskivet. Ei malta millään!
Olin eilisaamuna ollut bodycombatissa, jossa pompittiin, lyötiin, karjuttiin ja musiikki soi kovaa. Kun illalla astuin sisälle Lentävään mattoon, kontrasti oli huima. Rauhallinen, jopa seesteinen tunnelma, hämärät valot, hiljainen musiikki ja suitsukkeen tuoksu ottivat minut lempeästi vastaan. Minua jännitti, sillä astuin epämukavuuskynnykseni yli lähtemällä joogaan. Olen notkea kuin rautakanki ja liian kärsimätön henkisiin harjoituksiin.
Tunnin nimi oli Yin & Yang, joka oli tällä kertaa vain rauhallista Yiniä. Edellisenä päivänä Balilta palannut ohjaaja Karita Aaltonen huokui hyvää oloa ja hänen äänensä oli ihanan pehmeä ja kannustava. Pelkästään hänen läsnäolostaan tuli rauhallinen olo.
Upea elämäniloinen nainen, jonka positiivisuudesta ja paranemisesta voit lukea hänen blogistaan täältä.
Harjoitus alkoi hengitysharjoituksilla. Istutaan ja hengitellään, tiedättekö? Hengitellään niin, että hengitys menee mahaan ja kylkiin, ei tajua. Sinnehän se menee kuitenkin. Yritin parhaani mukaan hengitellä syvään ja keskittyä, mutta availin koko ajan silmiäni ja kurkin onko ne muilla muka koko ajan kiinni (oli ne) ja vilkuilin, eikö täällä ole kelloa! 1h 15 minuuttia pitäisi hengitellä katsomatta kelloon! Tätähän juuri pelkäsin!
Ei pelkkä hengittely loppujen lopuksi kauaa kestänyt. Sitten alkoi jännittämäni osuus, miten väännyn asanoihin. Mutta eivät ne olleetkaan vaikeita ja yllätyin, kuinka hyvin rentoutumalla pystyy venymään, pääsin paljon alemmas kuin olisin ennakkoon uskonut. Yinissa ollaan yhdessä asanassa 3-5 minuuttia ja olisin viihtynyt asennoissa vaikka kuinka pitkään, niin mukavia ne olivat. Kun tuntui siltä, ettei veny mihinkään, Karitan lempeät kädet ilmestyivät selkääni ja painoivat minut jonkun ”lukkoni” yli. Vaikka hän irrotti kätensä, pysyin siellä alempana. Hassua.
Tunti meni kuin siivillä! Hämmennyin kun aloitimme loppurentoutuksen, joko tämä loppuu? Jalkani tuntuivat pidemmiltä ja jokaisessa asanassa tunsin ns. lämpimän aallon lihaksissa, luulisin että tukossa olevissa paikoissa alkoi veri kiertää. Loppurentoutuksen alkaessa oli hyvä ja lämmin olo.
Loppurentoutuksessa Karita puhui siitä, että tällä viikolla on kuunpimennys, joka saa meidät miettimään vanhoja, todennäköisesti huonoja muistoja. Uskomatonta, olin juuri nähnyt painajaista 10 vuotta vanhasta riidasta ja ennen joogaa kirjoitellut koulukiusaamisesta! Samalla kun mietin näitä huonoja muistoja, tuli rentoutusbiisinä mammajoogasta tuttu laulu. Kaikki tämä yhdessä aiheutti minulle kyyneleet poskille, mietin kuinka viimeksi kuuntelin tuota laulua vauva mahassa, mietin kuinka hyvää rentoutuminen ja venytykset tekivät ja mietin niitä pahoja muistoja.
Vaikka en olisi sitä alussa uskonut, tunti meni nopeasti ja innostuin heti niin, että haluaisin tunnille uudestaan. Juurikin tällaiselle tunnille, joka on täysi vastapaino himojumppille ja hektiselle arjelle. Tuntui, että Karita äänellään ja kosketuksellaan avasi minussa jonkun henkisen lukon ja tajusin miten kauan siitä on, kun olen oikeasti rentoutunut. Maannut paikallani ilman murehtimista. Kaikessa rauhassa. En edes tiedä mikä minua eniten itketti, se etten osaa rentoutua, se että olin päässyt kokemaan näin hyvän joogakokemuksen, se että mietin vanhoja vai se, että viime ajat ovat olleet niin stressin täyteisiä.
Jäin vielä Annin kanssa juttelemaan teekupposen äärelle tunnin jälkeen ja leijailin kotiin hymy huulilla vakuuttuneena siitä, että hikijumpparin täytyy ottaa joku lempeä tunti viikko-ohjelmaansa.
Lentävässä matossa on monenlaista joogaa tarjolla ja nettisivuilla on mukavasti avattu tuntien sisältöjä. Koska kyseessä on hyvinvointikeskus, on siellä myös kahvilapuoli, sekä mm. urheiluhierontaa ja ayurveda- ja äänimaljahoitoja. Lisäksi tila on mahdollisuus vuokrata omaan tilaisuuteen, esim. firman virkistysiltaa tai polttareita ajatellen.
Lentävän maton tunnelma ja ihana Karita onnistuivat käännyttämään kielteistä asennettani joogaan erittäin tehokkaasti. I’ll be back!
Onko ruudun takana joogeja? Rauhallista ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
P.S. Lämpimät kiitokset kommenteista edelliseen postaukseeni, sen tarkoitus oli juurikin herättää keskustelua!