En yleensä laita näin montaa asupostausta putkeen kuin nyt on tullut. Syynä ihan puhtaasti se, etten usko kenenkään jaksavan koko ajan tuijotella naamaani ja olevan kiinnostunut vaatetuksestani. Mutta ne ovat kuitenkin nopeimpia ja helpoimpia tehdä, näissä kollaasien vääntämisessä kestää yllättävän kauan! Välillä kyllä tuntuu että pitäisi saada lisää aiheita mistä pölistä, vaatteet, ruoka, ruoka, vaatteet vain vilisevät.
Siirrytään nyt kuitenkin siihen toiseen lemppariaiheeseeni, eli syömiseen. Varoitan että tästä tulee aika pitkä postaus! Kolmisen päivää Kööpenhaminassa tarkoitti montaa makuelämystä, joissa turvauduimme jälleen Mondon oppaaseen. Olen aiemmillakin reissuilla todennut, että Mondon oppaat nostavat esiin ravintoloita, joita ei välttämättä muuten hoksaisi. Niillä on löydetty niin Amsterdamin huippuhyvä etiopialainen rafla kuin NYCin brunssikohde. Teimme nytkin niin, että kun nälkä yllätti, tsekkasimme millä alueella olemme ja päätimme jonkun ravintolan oppaan perusteella. Ei ole mitään niin rasittavaa kuin pyöriä suurkaupungeissa ravintolan ovelta toiselle, lukea listoja, väistellä sisäänheittäjiä ja tuskailla kun paikat ovat täynnä. Erityisesti Roomasta ja Venetsiasta jäi mieleen ruokapaikan löytämisen tuska.
Tilasimme hotelliaamiaisen huoneeseen ihan vain siitä ilosta, ettei siitä tullut lisäveloitusta. Totesin jälkikäteen, ettei siinä ollut kauheasti järkeä, sillä syömättähän tuollaisesta keosta jää.
Maaliskuisessa Köpiksessä ei ollut hurjia ruuhkia ja ensimmäiseksi ruokapaikaksi valikoitu Kafe Kys, jossa luvattiin olevan keskivertoa paremmat voileivät. Niitähän nyt sitten TÄYTYY syödä Tanskassa, yhtä lailla kun maistaa olutta ja akvaviittia. Leivät tilasimme ja jestas että oma vuohenjuuston, punajuuren ja hunajan yhdistelmä oli hyvää! Ihanaa! Miehen leipä oli ”pliisumpi”, mutta hyvää sekin. Täältä saa myös brunssia joka päivä.
Istuskelimme lähellä olevan Cafe Nordenin terassilla, mistä Kööpenhaminassa asuva kaverini suositteli tapaslautasta, mutta emme itse tätä testanneet. Aurinko lämmitti ihanasti ja tuossa oli hauskaa istua katselemassa kaupungin hulinaa.
Lauantaina suuntasimme Kauppahalleihin nimeltään Torvehallerne. Kööpenhaminan kauppahallit (niitä on kaksi vierekkäin) ovat avattu vasta nelisen vuotta sitten, joten ne ovat aika eri tyylisiä kuin monessa muussa paikassa. Ravintoloita ja elintarvikkeita myyviä kojuja riitti! Valitsimme täälläkin voileivät, omassani oli lohta ja piparjuurta, ihan hyvät maut muttei mitään tajunnanräjäyttävää. Kauhistuneena katselin tartar-leipiä, joiden oheen tarjoiltiin ”shottina” raaka keltuainen, mikä kuuluu kaataa leivän päälle. Oikeasti? Voiko se olla hyvää? Kun en ole itse syönyt 18 vuoteen punaista lihaa, ajatuskin karmi. Kauppahallissa maistoimme myös smoothien, mihin sai ekstrana inkivääriä. Tuntui että siitä sai virtaa koko päiväksi!
Lauantai-iltana tapasimme Tanskassa asuvia kavereita ja menimme syömään vasta kellon ollessa klo 22 illalla. Vähän jännitti ovatko keittiöt enää auki ja yritimmekin soittaa PatePateen, jota kehui niin Mondon opas kuin kaverini. Varauksia ei enää otettu, mutta lähdimme silti kokeilemaan onneamme. Paikka oli täpötäynnä, mutta pääsimme istumaan baaritiskin päähän, mikä olikin itse asiassa todella kiva paikka. Tarjoilija oli superystävällinen ja palvelualtis, paikassa ihana tunnelma ja ruoka hyvää. Itse söin taas kasvisruokaa, varsinkin fetaa ja punajuurta sisältänyt annos oli ihanaa, mies söi puolestaan kalaa, vasikan sydäntä sekä jälkkäriksi tiramisua (maistettuani totesin, etten inhoa mitään makua niin paljon kuin kahvia, huh). PatePatea suosittelen lämpimästi, mutta myös pöytävarausta! Viinilistakin oli täällä huippu ja paikka on viikonloppuisin auki kolmeen asti yöllä, eli iltaa voi jatkaa pitkäänkin. PatePate sijaitsee Kodbyenin alueella, eli Meatpacking Districtilla, mikä Kööpenhaminan kohdalla pitää kutinsa – heti nurkan takana on toiminnassa oleva suurehko teurastamo, mistä ravintolat saavat tuoreen lihansa. PatePaten nimi tulee muuten siitä, että ravintola toimii entisessä maksapasteijatehtaassa, eikä ollut ulkoapäin mitenkään vetävän näköinen. Älä anna ulkonäön hämätä!
Sunnuntaina myöhäisen päivällisen ja hotelliaamiaisen jälkeen olimme niin täynnä, että mietin jo syömmekö koko päivänä mitään. Pyöriessämme marmorikirkon liepeillä päätimme käydä jossain voileivillä (YLLÄRI) ja menimme taas Mondon oppaan mukaan pieneen ja herttaiseen kahvilaan nimeltään Laekkerier, jossa oli tarjolla luomuruisleipiä erilaisilla täytteillä. Mozzarellaleipä ja tee maistuivat ihan hurjan hyviltä ja leipä oli paahdettu ja todella maukas, tälle paikalle plussa! En yleensä harrasta jälkiruokia, mutta koska oppaassa sanottiin paikan sitruunatortun olevan ehkä kaupungin parasta, olihan se pakko testata. Söimme palasen puoliksi ja molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että torttu oli mielettömän hyvää, mutta sen verran tuhtia, että puolikas piisasi. Maistan suussani tuon kirpeän sitruunan vielä kun kirjoitankin siitä, nam! Ekstrahyvästä palvelusta ja ystävällisyydestä taas lisäpiste!
Sattumalta törmäsimme myös paikkaan, jossa sai maistaa kolmea viiniä ja jokaiselle viinille oli myös oma suklaakonvehtinsa. Viinejä ja suklaita sai paikasta ostaa myös matkaansa. Maistelimme kaksi eri viini&suklaa-settiä ja totesimme, että viinitkin olivat hyviä, mutta ne suklaat! Olenkohan ikinä maistanut niin hyviä suklaita?
Oluen ystävälle Kööpenhaminassa on loputtomasti vaihtoehtoja ja yksi paikallinen panimo on Mikkeller. Menimme heidän pubiinsa Viktoriagadelle, jossa listalla oli 14 Mikkellerin olutta ja 6 muuta tuotetta päälle. Lauantaina paikka oli vielä tupaten täynnä, mutta onnistuimme saamaan neljän hengen pöydän meille ja kaveripariskunnalle.
Toinen aivan ehdoton käyntikohde varsinkin tällaiselle teen suurkuluttajalle oli teekauppa A.C.Perchs. Vuonna 1835 avattu teehuone sijaitsee ydinkeskustassa ja alakerran myymälä on todellakin pieni huone, jonka jono ulottui kadulle. Siellä sitten jonotuslappu kädessä odottelin että pääsen ostamaan teetä ja epäilin jo homman järkevyyttä. Elämys se kuitenkin oli, sillä tuoksut olivat huumaavia ja lista loputon, päädyin tuomaan kotiin kolmea eri sekoitusta. Ihania kaikki. Yritys toimittaa kuulemma teetä ympäri maailman, täytynee tutustua nettisivuihin kun nämä teet ovat juotu…
Enempään ei kolmessa päivässä pystytty, mutta missään ei tarvinnut ruokaan pettyä. Jokaisessa paikassa palvelutaso oli ihan hurjan hyvä, englantia puhuttiin sujuvasti ja ystävällisyys oli suomalaisen näkökulmasta ylitsepursuavaa. Toivottavasti joku Köpikseen matkaava sai tästä vinkkejä!
Oliko joukossa itsellesi tuttuja paikkoja?