Perjantainaurut: laukkuni sisältö/take a look at my bag

Blogeissa on monesti pyörinyt postauksia, jossa kuvataan laukun sisältö. On kaikki siistissä järjestyksessä, huulipunia, avaimet, meikkejä, no, mitä nyt naisen käsilaukusta voi olettaa löytyvän. Olen miehelle nauranut, että pitäisiköhän tehdä omasta laukusta tuollainen postaus, mutta en ole halunnut itseäni nolata. Tai kohdata totuutta.

Kun Jonna laittoi minulle haasteen laukun sisällöstä, päätin ottaa härkää sarvista, samallahan sitä saa laukun siivottua! On sinänsä kummaa, että olen ihminen, joka siivoaa kotiaan vimmatusti ja järjestää tavaroita, mutta vaatekaapit ja laukut ovat hujan hajan aina. Kertookohan tämä jotain ihmisestä? Lisäksi en ikinä ole halunnut kantaa mukana mitään hoitolaukkua, hankalaa kantaa kahta laukkua ja jotenkin… En tiedä, en ole vain halunnut, varsinkin ne Liberon kirkkaan vihreät kassit ovat nyt vain jotenkin liikaa itselleni.

Toivottavasti kukaan ei saa harmaita hiuksia tästä kassin sisällöstä, nyt mennään! Minä edelleen korostan, että ei se ole niin vakavaa, jos joku saa tästä viikonlopun naurut, niin tehtävä täytetty (ja laukkukin siivottu!).

1. Itse laukku on Oisin perusveska, en omista yhtään todellista merkkilaukkua. En osaisi kohdella niitä ”oikein”.

2. Harso, Hakkarainen-ksylitolpastilleja ja ruokalappu. Käymme aika usein ulkona syömässä, on helpompaa olla aina varautunut.

3. Myttyisempi harso (ei se ollut noin harmaa, kuvaan tuli joku varjo!) ja pari vaippaa. Niin kuin sanoin, me käymme usein syömässä, kaupungilla yms., täytyy olla aina varautunut (kannoin teininä aina Provinssirockissakin vessapaperirullaa mukana, kaverit nauroivat tälle, kunnes sunnuntaina kyselivät olisiko vielä sitä vessapaperia. Niinpä. ;)).

4. Pillimehu, jonka taapero ujutti kaupassa kassalle pari viikkoa sitten, en jaksanut palauttaa vaan ostin sen ja tungin kassin pohjalle. Sinne jäi. Avaimet, tarvitsisin kolmen vuoden jälkeen uuden Converse-avaimenperän, miksen ostanut näitä Jenkkilästä enempää! Raybanit, kyllä se arska kuulkaa joskus paistaa. Tossut muskaria yms. varten.

5. Loruja paperilla, koska tuppaan lauleskella lapselleni kaupassa ja bussissa. :D No en, loruttelusta sai pari viikkoa sitten paperilla näitä loruja ja… Jäivät. Parikan kassi oli ystävänpäivänä kuvausrekvisiittana (no hei, pari viikkoa vasta!). Korvatulppia, Onnibusseilen kerran kuussa kukonlaulun aikaan Helsinkiin  ja nukun vain korvatulppien kanssa. Muumirusinoita, jos tulee tiukkoja tilanteita.

6. MIKÄ LÄJÄ TÄMÄ ON? Kaksi pompulaa, yksi näistä aktiivisesti käytössä ja kaksi laukussa. Kaksi identtistä puuteria, läjä luomivärejä (häh?), Hurrawin Earl Grey-huulirasva. Kuka tarvitsee näitä kaikkia luomivärejä mukanaan…?

7. No joo. Olin matkamessubloggaajana 1,5kk sitten ja en raaskinut heittää nimikylttiä pois (heitin nyt). Tyhjä teepussin paketti, ihotatuointi laivalta, Skyr-rahkan kansi (varmaan edelliseltä Helsingin reissulta, Onnibusseissa ei kuulkaa saa roskata eikä ole roskiksia!), käyntikortteja, luurit Spotifyn kuuntelua varten, kappas, lisää muumirusinoita! Helsingin joukkoliikennekortti. Asun Tampereella joo, mutta en mä muistaisi sitä kerran kuussa ottaa mukaan niin on siellä aina. Morjens. Ja Tampereella kuljetaan bussilla ilmaiseksi rattaiden kanssa, niin ei ole TKL:n korttia.

8. Laukku käy myös roskiksesta paremman puutteessa (nyt nolottaa jo).

9. Lusikka (en enää edes yritä selittää), irrallisia muumirusinoita, luomivärejä nyt sit vaan tarvitsee olla miljoona, Aarikan korvikset, omista kuvista tehdyillä kuorilla varustettu puhelin.

10. WELL HELLO! Kukas sinä olet! No, hän on pehmolisko. Lapsi sai sen tammikuussa, kun hänestä otettiin verikoe ja labrantäti antoi sen lohdutukseksi. Kuka ei nyt kantelisi paria kuukautta lötköä liskoa mukanaan? Taaperon mielestä se oli ällöttävä. Olisi pitänyt palauttaa sinne labraan varmaan.

11. Guessin lompakko. NYCista tuotu, alkaa räjähtää kolmen vuoden jälkeen, mutta tykkään niin, etten osaa ajatellakaan yrittäväni etsiä uutta.

Hei, olen Katja ja minulla on sotkuinen laukku. Jessus että sinne mahtuukin kamaa! Tämän jälkeen kukaan ei ota enää minua vakavasti. No, tämä oli ainakin raatorehellistä, ei kukaan jaksa aina siloteltuja juttuja, eihän? :D Tiedättekö kauan aina kaivan ovella avaimia laukusta enkä koskaan ehdi vastaamaan puhelimeen kun en löydä sitä? Miten tän voisi ratkaista?

Kiitos Jonna haasteesta, nyt sitten tiedän jos ihmiset nauravat mulle kaupungilla, ne nauraa mun kassille!

Onko kaikilla muilla laukut järjestyksessä ja kamat bag-in-bageissa?

Iloista viikonloppua!