Onpahan ollut viikko. Nyt kun perjantaina mietin mitä kaikkea olemme taaperon kanssa touhunneet maanantain jälkeen, niin maanantai tuntuu todella kaukaiselta. Harrastukset, kaupunkireissuja, kahden lastenvaatekutsut, synttärikorttien tekoa, lounastreffejä, lukuisia kyläilyjä ja pitkiä ajeluja. Ilmeisesti tämä on näkynyt niin äidissä kuin tyttäressä niin, ettei meillä ole oikein tällä viikolla(kaan) nukuttu. Vastoinkäymiset ovat tuntuneet ylitsepääsemättömillä väsymyksen lyödessä maahan ja kaiken kukkuraksi tuli tämä keli. Vielä eilen sinnikkäästi ulkoilimme tyhjässä puistossa ja yritin sydän kurkussa pysyä lapsen perässä, sillä joka puolella on peilikirkasta jäätä. Ei helmikuussa kuulu olla tällainen keli, ahdistavaa! Tänään vesisateen ropistessa aloitettiinkin päivä todella hitaasti, hihitellen kaksin kotona ja tehden lehtikaalisipsejä. Paljon kivaakin tähän viikkoon on mahtunut ja jännintä ovat yhdyssanat! Niitä putoilee nyt koko ajan lisää, eilisen suloisin uutuus oli kypälämyssy. :D
Minä tutustuin lehtikaaliin kymmenisen (?) vuotta sitten anoppini myötä, joka sitä kasvattaa kasvimaallaan. Tykkäsin saman tien sen voimakkaasta mausta ja edesmennyt marsumme hullaantui siitä kovasti! Raskausaikana himosin kaikkia kaaleja (öh, no, on kai sitä huonompiakin mielitekoja) ja söin lehtikaalia niin haudutettuna kasvispadassa kuin salaateissa. On ihanaa kun se on tullut kauppoihin ja saamme lehtikaalia talvellakin!
Hämmästyinkin, kun lehtikaalista tuli joitakin vuosia sitten oikea trendiruoka. Anoppini eli aikaansa edellä, kun kertoi minulle lehtikaalin salat jo kauan ennen kuin se ryöppysi jokaisesta some-kanavasta. Lehtikaalissa on paljon rautaa ja vitamiineja ja huomattavasti enemmän proteiinia kuin esimerkiksi keräkaalissa. C-vitamiinia siinä on tuplasti verrattuna appelsiinin. Anteeksi anoppini, olet kertonut siitä vaikka mitä muutakin, mitä en enää muista.
Lehtikaalisipsejä on moni kehunut, mutta minä olen yleensä syönyt kaalini sellaisenaan salaatissa. Tänä aamuna päätin kuitenkin kokeilla sipsejä, sillä voimakkaan makuinen kaali ei ole pudonnut lapselle sellaisenaan. Sipsien valmistaminen oli ehkä maailman yksinkertaisinta, revittiin kaalista sopivia paloja, pyöräytettiin öljyssä ja paistettiin 150 asteessa 25 minuuttia. Valmiit sipsit maustoin Nizzasta tuodulla mausteseoksella, jonka sisältöä en enää muista, mutta hyvin se toimi!
Ja tittidittidiii! Tiedättekö kuka söi innoissaan ja pyysi lisää? JEEE! Täytyy sanoa, että itse syön edelleen mieluiten kaalini kaalina, mutta kyllähän tämä terveellisestä herkusta menee. Liioittelin ekassa satsissa öljyn määrässä, näistä saa nyt sitten rasvaiset sormet ja nassun. Mutta onpahan kokeiltu!