Kuten ehkä muistatte, me höyrähdimme iltarasteilla suunnistamiseen viime toukokuussa. Juoksimme lähes joka maanantai-ilta jalat mudassa pitkin Pirkanmaan metsiä, pikkulikka kantorepussa pomppien. Mies oli kärsivällisempi kartanlukija, minä sinkoilin sitten täysillä rasteille. Tuli naarmuja, kaaduin kerran, koskaan emme kärkisijoille tällä kokoonpanolla päässeet, mutta että meillä oli hauskaa! Ensi kesänä taidamme taapertaa hitaasti rasteilla tai sitten juoksennella vuorotellen, koska kantorepussa keikkujaksi tyttärestämme ei enää ole. Tosin jos minä lähden yksin metsään, olen siellä sitten viisi tuntia, sillä juoksen niin päättömänä edestakaisin, etten malta lukea karttaa. Miehen mukaan suunnistustaktiikkani on ”sinne-tänne-tonne”, vaikka pitäisi pysähtyä lukemaan karttaa. Heh. Kilpailuhenkeni jyllää niin voimakkaana, että juoksen vain kelloa vastaan ohi rastien, siksi tiiminä toimimmekin parhaiten.
Oli miten oli, joulupukki oli löytänyt suunnistukseen liittyvät superhauskat korvakorut, niissähän komeilee rastilippu! Nämä asukuvat on otettu joulunpyhinä, mutta eivät ole päätyneet blogiin. Syynä se, etten tykännyt tuosta asukokonaisuudesta, mutta tykkään korviksista niin, että päädyin nyt tuomaan kuvat tänne. Asukokonaisuutta täytyy syyttää siitä, että matkalaukussa oli jouluna mitä oli ja yritin saada asuun jotain oranssia mukaan, aika häivähdys sitä huivissa on!
paita YourFace/hame VeroModa/huivi Vila/korvikset Lilli Leppikallio
Luminen maisema sen sijaan on upea ja kun menimme ottamaan kuvia lensi taivaalla iso lintuparvi. Hiuksistakin huomaa, että kuvat on otettu lähellä kampaajakäyntiä, mikseivät ne voi pysyä tuollaisina vain aina?
Olisitko tunnistanut rastilipun korviksista, käsi ylös kuka suunnistaa?