Pink it’s my favorite crayon

Pink it’s the color of passion
’Cause today it just goes with the fashion


 

 

Olen joskus miettinyt kuinka kovasti rakastan musiikkia ja aika laajalla skaalalla. Aina kun mietin otsikkoa postaukselle, ponnahtaa mieleeni joku biisi. Kyllä, tällä kertaa se oli Aerosmithiä. Tämä se sitten soi ja soi 1990-luvulla kyllästymiseen asti, olin tämän ilmestymisen aikaan ripari-ikäinen. Se näissä biiseissä kai parasta onkin, ne oppii etu- ja takaperin eikä halua kuulla enää ikinä, mutta auta armias kun kuuntelee 17 vuoden jälkeen. Toimii ja fiilikset nousevat kattoon!

 

 

Miten tämä johtaa asukuviin? Ihan vain sillä, että paitani on pinkki. Jos joku on minun värini violetin lisäksi, niin se on kyllä tällainen vadelmanpunainen. Love it!

 

 

Nämä kuvat ovat Helsingistä reilun viikon takaa, eikö se nyt ole ihan normaalia istua tammikuussa pihalla lukemassa Elleä ilman takkia…? Opiskelijakollegani Misorella heilui kameran takana ja hän on aina sitä mieltä, ettei osaa käyttää kameraani. Minä olen eri mieltä, mielestäni hän onnistuu todella hyvin. Eikä sano että haloo höperö, jos kiipeän tolpan päälle puolustusministeriön edessä kykkimään. :D

 

kauluspaita Seppälä/neule Hampton Rebulic KappAhl/housut BikBok/

kengät Maro Tozzi/korvikset Pieces/kaulakoru H&M/kello Guess

 

Tässä asussa ovat taas mukana nuo lemppariksi nousseet BikBokin pöksyt ja muutenkin asu on mukava ja minun näköiseni. Vai mitä tuumaatte?

 

Putoaako teille pinkki? Tai Aerosmith?