Tiedättekö mistä blogini nimi tulee? Jos nyt sen perustaisin, nimeäisin sen kyllä eri tavalla. Kolme vuotta sitten blogini perustaessa olin kuitenkin niin höyrähtänyt Desigualiin, että blogin nimikin kumpusi sen perustajan, Thomas Meyerin, sanoista.
Meyer nimittäin kehitti malliston, jonka sanoi kuvaavansa onnellisuutta, optimismia ja energiaa ja vaatettavan ihmisiä, ei vartaloita.
Kuka on ollut matkassani kolme vuotta ja muisti tämän? :D
Värikkäissä ja kirjavissa vaatteissa sekä näyttävissä printeissä on se miinus, että niihin saattaa jatkuvassa käytössä kyllästyä. Kun innostuin Desigualista, ne vilisivät blogissakin aika tiuhaan tahtiin, eikä muutama vuosi sitten niitä näkynyt vielä katukuvassa samaan tapaan kuin nykyään. Edelleenkin ahkerassa käytössä ovat olleet Desigualin takit, huivit sekä laukku, mutta nämä trikoomekot ovat olleet hetken aikaa vähemmällä käytöllä. Osaksi pienen kyllästymisen takia, osaksi sen myötä, että heti raskauden jälkeen välttelin trikoovaatteita ja tuo moodi jäi päälle. Onneksi päätin viime viikonloppuna vetäistä pitkästä aikaa Desigualia päälle, sillä kyllä näistä vaatteista vain hyvä mieli tulee.
Sulaneen lumen tilalle oli saatu juuri uutta valkoista, joka oli paikka paikoin täysin koskematonta. Leikkisä mekko ja koskematon lumi, pitihän sinne vielä mennä hetkeksi makaamaankin. Pieni valkoisuus antoi ihanan kontrasti siniselle mekolle, siinä missä bambit, seeprat, polkupyörät ja kukat puolestaan oikean sysäyksen lapsenmielisyydelle!
mekko Desigual/kengät Marco Tozzi/takki Vila/huivi Becksöndergaard
Josko kaivaisin näitä useamminkin jatkossa esiin, sen verran ihania ovat!
Onko Desigualin väri- ja printtiloisto itsellesi liikaa, tykkäätkö heidän kuoseistaan?