Raskaan joulun asu ja puhelinjohtoponnari

Tänään oli ihan paras päivä. Eikä vähiten sen takia, että viikkokausia kestänyt sairastelu alkaa meidän perheessä taittua ja pääsin tänään jumppaan. Tiedättekö, se on ihan elinehto minulle, meinasin itkeä, kun hutkin combatissa menemään, niin ihanaa se oli.

 

 

Mutta se siitä. Tällä hetkellä Tampere-talossa jytää Raskasta joulua-keikka vol.2 ja me olemme jo kotona, sillä keikkoja oli tänään kaksin kappalein. Olemme useasti puhuneet kyseisestä konsertista, mutta aina on jäänyt menemättä. Nyt otin liput vähän riskillä, sillä en tiennyt saanko lastenhoitajaa mistään, mutta onnistuimme pääsemään loppuunmyydylle päiväkeikalle ja niin on illankin rytinät loppuunmyyty.

 

Porukka oli mahtavasti mukana menossa keikalla.

 

Myyty olin minäkin keikan jälkeen. Yritin painaa biisejä ja tunnelmia mieleen ja mietin heti keikan loputtua, mikä oli parasta. Mutten osannut vastata. Olen luukuttanut joulukuussa lähes päivittäin Tulkoon joulu-biisiä raskaana versiona, joten se herkistytti kyyneleen silmäkulmaan. Lisäksi mieleen jäi JP Leppäluodon vetämät Nisse-polkka sekä Petteri Punakuono, mikä tempo! Wau! Yhteislaulupätkät biisissä Varpunen jouluaamuna, Tuomas Wäinölän upeat kitarasoolot, lopussa kännykkävalojen loisteessa Toni Kakon ja Marco Hietalan vetämä Ave Maria… Aivan mahtavaa tykitystä kahden tunnin ajan. Pyrotekniikasta puhumattakaan! Loppuunmyydyssä salissa ihmiset seisovat, lauloivat, huusivat ja taputtivat ja tunnelma oli vähintäänkin kohdallaan.

 

 

Vaikka olen mielestäni käynyt keikoilla enemmän kuin kerran, hevigenre on jäänyt vähän unholaan. Metallican miehillä oli keikalla jo tukka vähissä ja Toni Wirtanenkaan ei paljon tuulikonetta käyttele. Siksi minua hihitytti aluksi tuulikoneen pöhisyttämät pitkät tukat, että oikeasti? Ihan ykkösenä itselleni jäi mieleen Toni Kakon lavapreesens, siinä missä muut vetivät tanakassa haara-asennossa pitkät tukat heiluen, Toni oli kuin pieni kumipallo pomppiessaan energisenä sinne tänne. Laulaen samalla joululauluja. Hei ihan mahtavaa!

 

 

Sitten päivän asuun. Yritin siinä yhdistää rock-konserttiin ja jouluun sopivia elementtejä, valitettavasti moni kuva jäi epätarkaksi, mutta saatte varmasti näistä idean. Pitkät neuleet ovat vaan niin mun juttu nyt ja punainen… No se nyt vaan on joulun must.

 

 

 

Ja se ponnari. Olen näistä pari vuotta sitten pinnalle tulleista puhelinjohtoponnareista lukenut useamman kerran ja miettinyt, että tuollainen muovihärpäke ei voi olla kiva hiuksissa. Sitten tuli viime viikonloppu, kun veljeni puoliso unohti meille sinisen puhelinjohtoponnarinsa. Totta kai ajattelin sen palauttaa, kunnes kokeilin sitä ja… Et saa takaisin, ihana ponnari! Sillä saa ohuesta tukastakin napakan ja kestävän ponnarin ihan eri tavalla, nyt mä hokasin! Väriltäänkin vielä päivän asuun sopiva, joten joutunen ostamaan hänelle joululahjaksi uuden. Tämä oli siis tunnustus, en ole kehdannut kertoa, että otin sen käyttöön. Ja koska hän ei ole kysellyt ponnarin perään, olen luottanut siihen, ettei se ole keräilyharvinaisuus. :D

 

paita Vero Moda/neuletakki Only/farkut Object/kengät Nizzasta/korvikset joulumarkkinoilta Jyväskylästä muutama vuosi sitten/ponnari..saatu? ;)

 

Instagrammista katselin, että muutkin olivat viihtyneet keikalla! Oletko ollut mukana edellisvuosina? Mitä mieltä asusta/puhelinponnarista?

 

Ihanaa viikonlopun jatkoa, muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan, vielä pari päivää aikaa!