…kävimme muun muassa nauttimassa Tallipihan joulutunnelmasta. Lauantaina mieheni kaivoi esiin kolme vuotta sitten ostamani minimuumimukit (mikä sana!), jotka ripustin ikkunaan. Sekosin silloin kun näitä tuli ensimmäisen kerran myyntiin ja silloin ne olivatkin monesta paikasta loppu. En edes tykkää erityisesti muumeista, mutta nämä vinksauttivat pääni.
Illalla leivoin savulohipasteijoita, jotka maistuivat ihanilta glögin kanssa. Askartelin pitkästä aikaa karkkikuusen, tein näitäkin muutama vuosi sitten useampia, sitten se jäi. Tötteröt olivat tallella, joten kuusi oli helppo tehdä ja suklaaksi valikoitu lempisuklaata eli Fazerin joulusuklaata. Lähes kilo suklaata meni tuohon kuuseen! Laitoimme myös ison joulutontun esiin, joka on taaperon mielestä aika pelottava. Joulukortit ovat osoitetta vaille valmiina.
Tallipihasta lisää myöhemmin, mutta nyt siihen itse jouluun. Mielestäni joulussa on tunnelman, perheen ja yhdessäolon lisäksi ehdottomasti parasta antamisen ilo. Paketteja ja pieniä muistamisia on ihana antaa niin perheelle, ystäville kuin naapureille. Tykkään kaikista eniten antaa ja saada aineettomia lahjoja, jotka eivät jää turhina tavaroina nurkkiin pyörimään ja tukevat ehkä myös yksityisyrittäjän työtä. Mieleeni ovat jääneet mm. miehen ostama sarjakortti hierontaan ja liput Robbie Williamsin keikalle. Kummitytölle olemme ostaneet joululahjaksi liput Disney on Ice-näytökseen ja vieneet synttärilahjaksi Muumimaailmaan. Äidiltä olen saanut lahjakortin kauneushoitolaan. Näitä on välillä vaikeaa keksiä, mutta parhaita juttuja ne ovat! Antamisen ilosta haluan myös keksiä joulukuulle arvontoja, kiitän sitten sitä kautta teitä lukijat, ilman teitä ei olisi blogia.
Kaikilla mahdollisuutta joulunviettoon ei ole ja siinä moni meistä voi auttaa. Olen aiempina vuosina osallistunut mm. yksittäisen perheen joulutarpeiden keräykseen, laittanut rahaa joulupataan tai ostanut vuohen kirkon ulkomaanavun Toisenlaisen lahjan kautta. Kuten Operaatio joulukassia luotsaava ystäväni totesi, pienistä puroista syntyy suuri joki. Vaikka oma lahjoitus tuntuu pieneltä, yhdessä sitä saa paljon aikaan.
Tänä vuonna minut haastettiin osallistumaan Operaatio Joulukassiin, jonne tein ihan rahallisen lahjoituksen ja halusin osallistua myös Joulupuu-keräykseen. Paketoin lahjan pienelle lapselle, noin 2-3-vuotiaalle ja taapero seurasi toimitusta kiinnostuneena. Selitin paketoidessani, että tästä joku toinen tyttö saa paketin, tiedän että vielä ei pieni sitä ymmärrä, mutta koin tärkeäksi puhua silti hänelle, mistä on kysymys. Tuon paketin veimme tänään Sokoksen keräyspisteeseen ja toivomme, että siitä saa pieni ihminen iloa. Ainakin meille tuli hyvä mieli.
Tällä viikolla tuli sairastaessa konkreettisesti esiin se, että jokainen meistä tarvitsee joskus toisen apua. Pidetään toisistamme huoli ja annetaan joulu jokaiselle.
Hassua, että tätä kirjoittaessa ovikellomme soi kahdesti ja mieheni sai joulumuistamisia kiitoksena antamastaan avusta. Näin se hyvä kiertää. :)
Hassua, että tätä kirjoittaessa ovikellomme soi kahdesti ja mieheni sai joulumuistamisia kiitoksena antamastaan avusta. Näin se hyvä kiertää. :)
Suosikkijoululauluni sanoin, jota kuuntelin tänään lenkillä:
Niityllä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.
Miten sinä vietit ensimmäistä adventtia?
Rauhallista joulukuun alkua!