Että mä inhoan tota sanontaa! Se nyt kuitenkin tuli ensimmäisenä mieleen, kun miettii edellisten parin päivän tapahtumia. Mies oli lähdössä ulkomaille työmatkalle, lähtöä edeltävä yönä taapero oksentaa, aamulla miehen lähtiessä minä ja mies sitten tietenkin siellä ulkomailla.
Olin suunnitellut meille menoja ja kyläilyjä kun olemme kaksin, mutta en päässyt vuorokauteen pystyasentoon. Taapero silitti tukkaani ja jossain vaiheessa alkoi iskeä epätoivo, kun menin vaan huonompaan kuntoon ja toisestakin täytyy pitää huoli. Ihana ystävä kävi nukuttamassa taaperon unille ja lopulta vanhempani ajoivat tänne yöksi, kun olo ei vaan helpottanut mihinkään. Ei ollut edes voimia perua niitä menoja. Harvinaisen avuttomaksi sitä tuntee itsensä, kun ei pysty tekemään ykskaks mitään. Nyt täällä on virtaa täynnä oleva pallero ja aika heikkona menevä äiti, jolle jäi nestehukasta (?) kamala päänsärky. Paino laski 3 kiloa alle vuorokaudessa, kertonee taudin rajuudesta.
Kunhan tästä voimat palailee, niin pääsen taas tarttumaan kameraan ja minulla olisi pari huippukivaa arvontaa tulossa teille, pysykäähän kuulolla!
Näköjään lasten kanssa saa varautua lastentauteihin, onneksi itse lapsi selvisi hyvin vähällä.
Tämä höpsö pönötyskuva ei liity asiaan millään muulla tapaa, kuin että Thaimaassa asuessa vatsataudit tulivat tutuksi ja sairaalassakin niiden vuoksi vierailtiin. Ja tähän tilanteeseen tarvitsi aurinkoisen kuvan väsyneen tekstin seuraksi!
Mukavaa torstain jatkoa kaikille, pysykää terveinä!