Apulannan tahtiin paljettipaidassa

Aivan suuren suuri kiitos kannustuksestanne ja ihanista kommenteista edellisessä postauksessa! Todellakin saivat hymyn huulille. Kiitos, ne merkitsivät paljon minulle.

Meikittömyydestä tehdään nyt sitten täyskäännös siihen, kun on meikattu ja paljetit kimaltelevat päällä. Tämä Apulannan keikalle eilen päässyt paljettipaita kiinnitti heti huomion H&M:n ikkunassa ja ajattelin, että noin lyhyt paita on täysin mahdoton minulle, se korostaa vain vyötäröä. Niin se korostikin, mutta lähinnä positiivisesti, lyhyt paita korkealle tulevan hameen kanssa loivat itse asiassa omasta mielestäni illuusion jopa kapeammasta vyötäröstä. Ja nuo kaikissa väreissä kimaltelevat paljetit, ah että tykkään niistä! Sopivat hyvin pikkujoulumekkojen sekaan.

Blogiani pidempään lukeneet ovat varmasti tietoisia Apulanta-rakkaudestani. Selvennän nyt teille uudemmille lukijoille tarinaa hieman: rakkaus alkoi vuonna 1994 ensimmäisen levyn hankinnalla. Ekalla keikalla taisin olla vuonna 1995 tai 1996, otimme parhaan kaverini kanssa kuvia itsestämme ja Apulannan pojista, tilasin puhelimella sähkönsinisen Apulanta-paidan (voi aikaa ennen nettiä!), kirjoitin Tonille kirjeitä ja APUA sitä päivää kun hän vastasi käsinkirjoitetulla kirjeellä. Kehystin sen seinälle. Kävin keikoilla, joilla saattoi istua Tonin polvella keikan jälkeen ja jutella muutaman sanan, kunnes tapahtui jotain. Ykskaks keikat alkoivat täyttyä, suosio nousta ja oma innostukseni laantui 2000-luvun alkupuolella hieman, lähtien taas myöhemmin lentoon. En tiedä monellako keikalla olen ollut, mutta kyllä niitä jokunen on kertynyt kahdenkymmenen vuoden aikana! Minä olen se, joka hyppii sataan suuntaan kun keikalla pärähtää ikivanha biisi, siinä kun muu yleisö seisoo paikallaan, kun ei tunne biisiä. Kun massa hyppii Jumalan tahtiin, minä odotan seuraavaa vanhaa biisiä. Elokuussa pääsin taas vaihtamaan pari sanaa Tonin ja Sipen kanssa, kun hain Apulanta-kirjan Stockalta, sain nimmarit sekä valokuvan muistoksi. Polvet täristen lähdin pois kaupasta, huh miten jännitti!

paita H&M/hame Vero Moda/saappaat…?

 

Eilinen keikka oli Peurungassa, jossa moni tuntui olevan paikalla pikkujoulujen tai muun kuin itse bändin takia. Se mahdollisti pääsyn eturiviin, yläfemmojen heiton Tonin ja Sipen kanssa keikan jälkeen ja hervottoman pomppimisen. Aggressio, paras hyppimisbiisi ikinä! Olin keikan jälkeen kuin jumpassa käynyt ja pohkeisiin sattuu tänään. Noilla keikoilla olen aina ja ikuisesti sen 15v. Kuultiinpa lopussa hyvä versio Ramonesin Hey Ho, Let’s Go-biisistäkin, hauska lisä!

HIII!

Paljettipaita siis hyppi ja heilui ja huusi, lauloi ja nautti. Kiitos Apulanta!

 

 

Sattuuko silmiin, kimaltaako liikaa? Oliko joku paljeteissa esim. pikkujouluilemassa viikonloppuna?