Jatketaan vielä oman asuni verran perjantain VIP-avajaisista Stockmannilla. Oli hauskaa poseerata pitkin tavarataloa, sillä eihän se olisi normaalioloissa mahdollista. Koska miesten osastolla oli väljintä, menin sitten heilumaan kuvia varten sinne.







Kukaan ei sitten arvaa mistä minun mekkoni on. Ai arvasitte että Vilasta? No niin on. Niin kuin on bolerokin. Rupesin ihan pähkäilemään, miksi minulla on sieltä niin paljon vaatetta ja totesin, että se taitaa johtua paljon myös palvelutasosta. Myyjät kyselevät jatkuvasti onko kaikki hyvin, tuovat toisia kokoja sovituskoppiin ja ehdottelevat koruja ja asusteita. Ainakin aiemmin Vilan palvelu oli ihan vertaansa vailla, tämän mekon olen hommannut pikkujouluihin vuonna 2011 ja oli kivaa saada se taas päälle, sillä se ei ole useasti ulos päässyt. Miesten puvut olivat asukoodin mukaisesti tummia ja suurin osa naisistakin tuntui juhlivat mustissa, mutta minä en edes osannut ajatella lähteväni mustissa!
Tässä kultamekossa siis juhlittiin, tykkäätkö kultana väristä?
Ja hei, vielä on pari päivää aikaa osallistua arvontaan, jos et ole sitä tehnyt! Palkintona ihanan ja innostavan Krista Launosen uunituore kirja!
Reipasta uutta viikkoa, täällä mennään silmät ristissä, sillä yömme ovat jälleen menneet valvomiseksi… Olenkin odottanut sitä väsähdystä mistä monissa blogeissa tällä hetkellä kirjoitetaan, koska en ole edes d-vitamiineja syönyt. Mutta ei, väsymys on ollut niin pitkään seurana ettei sitä enää huomaa ja verrattuna synkkään viime syksyyn ja talveen minä olen aivan fiiliksissä tästä vuodenajasta. Mutta lähetän tsempit väsyneille!
Reipasta uutta viikkoa, täällä mennään silmät ristissä, sillä yömme ovat jälleen menneet valvomiseksi… Olenkin odottanut sitä väsähdystä mistä monissa blogeissa tällä hetkellä kirjoitetaan, koska en ole edes d-vitamiineja syönyt. Mutta ei, väsymys on ollut niin pitkään seurana ettei sitä enää huomaa ja verrattuna synkkään viime syksyyn ja talveen minä olen aivan fiiliksissä tästä vuodenajasta. Mutta lähetän tsempit väsyneille!