Sataa sataa ropisee, pili pili pom! Yksi lempilauluistani. Jos tykkää syksystä, tykkää myös sateesta. Kyllä minäkin sitä olen monta kertaa manannut, esimerkiksi kun on pitänyt lähteä koiran kanssa ulos sateeseen, mutta on sade kivaakin! Yksi kirkkaana mielessä oleva lapsuusmuisto on, kun pienenä koululaisena halusin mennä kaatosateessa kirjastoon. Puin kumpparit ja äidin vielä liian ison keltaisen sadetakin ja kävelin pari kilometriä kaatosateessa kirjastolle kuunnellen samalla sateen ropinaa takin hupussa. En tiedä miksi se jäi lähtemättömästi mieleen, mutta sateen ropinaa on ihana kuunnella. Entä kun pienenä heräsi telttaretkellä ja katseli sadepisaroita telttakankaassa (tai vaihtoehtoisesti sade oli päässyt teltan sisälle ja heräsi kylmissään ja märkänä teltasta). Tai ne mielettömät kaatosateet, mitä näimme Thaimaassa asuessamme! Sademuistoja on monta!