”Muoti tuottaa silmäniloa ja mielihyvää. Se puhuttaa,
kohahduttaa ja jakaa mielipiteitä. Tämä ilta on omistettu kaikille muodin
ystäville. Muoti on myös intohimoa, bisnestä ja kovaa työtä.”
Näillä sanoilla Maria Veitola avasi Elle Style Awards-illan viime viikolla.
”Vastuullisuus on muotia ja muoti voi myös olla vastuullista”, jatkoivat puolestaan vaatesuunnittelija Mert Otsamo sekä Magnumin Heidi Rantala jakaessaan vuoden ekologisen muotiteon palkinnon.
Olen itse pysähtynyt muotitoimittajaopintojen myötä miettimään omaa suhtautumistani muotiin. Luen niin blogeista kuin lehdistä uusimpia trendejä, muttei se tarkoita, että juoksisin kauppaan aina hommaamaan oman versioni asusta. Olkoot seepra- tai leopardikuosit miten muotia tahansa, minä en niitä päälleni laita. Toisaalta ostin peplum-helmaisen paidan ihan vain koska se on muotia, enkä ole vieläkään varma oliko se nyt sitten hyvän näköinen päälläni.
Kiitos kuvasta Misorella, takki Desigualin.
Ihmisten reaktiot ovat olleet hauskoja, kun olen kertonut muotitoimittajaopinnoistani. Toiset ovat katsoneet pitkään ja ihmetelleet, että mitä muotitoimittaja tekee, toiset ovat sanoneet ”wau” ja todenneet sellaisen työn olevan varmasti hienoa ja osa suhtautuu varmasti hieman tuhahtaen tällaisiin hömppäopintoihin. Lause, mikä kaikkien suusta on tullut on ollut ”se on varmasti ihan sinun alaasi”. Niinkö? Minulla ei ole ollut rohkeutta kysyä, mikä kenenkin saa sanomaan näin.
Tätä viimeistä lausetta olenkin jäänytkin pohtimaan. Muotialalla täytyy varmasti olla oikeasti kovaa intohimoa, sillä alan kilpailu on kovaa. Uskon, että intohimolla, innostuksella ja itseensä uskomalla ponnistaa pitkällekin. Minulla on ollut pienestä pitäen kova intohimo kirjoittamiseen ja kyllä minä muotia tarkasti seuraan, vaikken vuosituhannen trendsetteri olekaan. Miksi tuntuu välillä niin väärältä olla kiinnostunut siitä, sopivatko korvakorut asuni värimaailmaan? Tarkoittaako se automaattisesti sitä, etten ole kiinnostunut kuin pinnallisista asioista?
Rohkenen silti olla innoissani opinnoistani. Opettajat Helsinki Design Schoolissa ovat tähän mennessä olleet vailla vertaansa. Viime kerralla saimme kuulla Sami Sykköä, jonka kokemus alalta on niin vankka, että hänen tarinoitansa voisi kuunnella päiväkausia. Mitä kaikkea hän onkaan ehtinyt kokea. Toinen rautainen ammattilainen, Susanna Björklund, joka I love me-messuillakin nähtiin, on korostanut puolestaan vastuullisuuden tärkeyttä. Maailman luonnonvaroja. Kestävää kehitystä. Niin toimittaja kuin bloggari on mielipidevaikuttaja, joten sillä mitä kirjoittaa on suurikin merkitys.
Susannan sanoja mietin eilen, kun ostin mekon ensi lauantaita varten Forget me not-kaupasta. Tarkoituksenani on mennä sillä niin Indiedaysin tilaisuuteen kuin viettää omia syntymäpäiviäni illalla. Tulin aika fiiliksissäni kotiin. Paljolti myös mielettömän palvelun ansiosta mitä kaupassa sain (tästä lisää myöhemmin), mutta myös mekon vuoksi. Mikä mekossa oli niin hienoa? Se oli secondhandia. Se on jo ollut jonkun ostama ja hänellä käytössä, enkä rasittanut luontoa sen enempää haalimalla sen kaappiini. Lisäksi sellaista ei tule heti toista kadulla vastaan. En tuntenut syyllisyyttä sen hankkimisesta.
Opinnot eivät ole kestäneet kauaa, mutta jo näinkin lyhyessä ajassa olen alkanut tarkastella muotia ja vastuullisuutta uusista näkökulmista ja toisaalta taas olen hurjan innostunut siitä, mitä alalla on annettavanaan. Muodin eri näkökulmat, eettisyys ja vastuullisuus ovat niin valtava aihe, että tämä jää nyt pintaraapaisuksi ja toivottavasti herättää kommentteja ja sen kautta keskustelua.
Saitteko yhtään kiinni ajatuksistani näin keskiviikkona?
Mitä muoti sinulle merkitsee?