Minulta on kyselty postausta opinnoistani, mutta koska ne alkoivat vasta kuukausi sitten, en ole osannut niistä kauheasti kertoa. Tässä kuitenkin jotain mietteitä, uskoakseni jatkossa lisää!
Minulle tuli nyt loppukesästä olo, että ”pitäisi tehdä jotain”. Olimme päässeet muuttamaan takaisin kotiin, joten energiaa saattaisi jäädä muuhunkin kuin remppatouhuihin ja lapsikin oli jo lähes 1,5 vuotta vanha. Minulta kyseltiin jo yllättävän paljon milloin palaan töihin. En kuitenkaan ole ihan vielä halunnut palata kokopäivätöihin, sillä koen, että aika taaperon kanssa on niin upeaa sekä ainutlaatuista että haluan ottaa siitä kaiken irti. Mutta jotain muutakin pitäisi tehdä tai haluaisin tehdä. Näin mainoksen Helsinki Design Schoolista ja aloin tutkia asiaa. Muotitoimittajuus, nimekkäitä opettajia, paikallaolopäiviä 2-3/kk. Työ jossa voisin yhdistää niin rakastamani kirjoittamisen kuin muodin. Tuonne minä haluan! Kysyin mieheltäni mielipdettä (liittyen lastenhoitokuvioihin yms.), tein hakemuksen ja sain pian puhelinsoiton, että olen päässyt mukaan.
Tuli hyvä mieli päästä valittujen joukkoon, sillä ensimmäisellä kerralla meille sanottiin, että hakemuksia oli riittänyt. Nämä muotitoimittajaopinnot ovat lisäksi ensimmäiset laatuaan, joten senkin puolesta on mahtavaa olla mukana! Istuin Helsingissä Fabianinkadulla koulun uusissa tiloissa ympärilläni muita samanhenkisiä ihmisiä. Tunsin oloni hieman vanhaksi, mutta onneksi en ollut ihan ainoa kolmenkympin rajapyykin ylittänyt opiskelija. ;) Minua innosti valtavasti, olin ykskaks täydellisen eri maailmassa kuin normaaliarjessa, eri kaupungissa, uusien ihmisten seassa, sain istua paikallani ja keskittyä ja kuuntelinkin korvat höröllä mitä opettajilla oli sanottavana.
Koska paikallaolopäiviä on niin vähän, on totta kai selvää, että etätehtäviä tulee. Tässä tuleekin sitten kynnyskysymys. Arki on niin täynnä puuhaa niin taaperon, kodin, ystävien kuin harrastusten kanssa, että etätehtävien teko vaatii oikeasti ajan varaamista vain ja ainoastaan opiskelujuttuihin. Mies kannustaa täysillä ja lupasi olla lapsen kanssa, mutta kuinka pystyt keskittymään kotona, kun kuulet lapsen kiljumiset jatkuvasti, tiedät että mies on väsynyt työpäivän jälkeen ja tekee mieli pompata ylös ja mennä avuksi? Tämä vaati hieman totuttelua, mutta viikonloput olivat siihen parasta aikaa ja korvatulpat auttoivat.
Toinen totuttelua vaatinut asia oli taas avata word ja alkaa raapustaa. Vaikka gradua ja yliopiston esseitä vääntäessä on viilattu millilleen marginaalit paikalleen ja word ollut jokapäiväisessä käytössä, en ole sitä hetkeen tarvinnut. Huh, olipa se eri näköinen! Onneksi kaikki muistui mieleen ja pääsin tehtävissä vauhtiin.
Kaikkein parasta on saada jotain aikaiseksi. Kun tehtävä on valmis, olet nähnyt sen eteen vaivaa, oppinut uutta, juonut muutaman litran teetä ja syönyt sitäkin useamman palan suklaata ja työ on valmis tulostettavaksi. Se antaa taas ihan erilaisen onnistumisen tunteen. Opiskeluun täytyy varata aikaa ja se vaatii ehdottomasti kannustavan ja avuliaan aviomiehen, joka antaa opiskelulleni aikaa.
Tuotokseni valmiina ja tulostettuna, huippua!
Ensimmäiset pari päivää Helsingissä ovat takana, ensimmäiset kolme tehtävää tehtynä ja tämä viikonloppu menee taas Fabianinkadulla innostavien opettajien johdolla. Kyllä nyt tuntuu siltä, että tämä on niin minun juttu ja olen todella innoissani tästä kokonaisuudesta!
Unelmat ovat tehty toteutettaviksi!
Ihanaa alkavaa viikonloppua!