Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin, minun piti sunnuntaina levätä lenssu pois. Mieheni tutkaili iltapäivällä nettiä ja kertoi, että Hämeenlinnan Vanajanlinnassa kokoontui viikonloppuna Suomen urheiluautoilijat. Sunnuntaina ohjelmassa oli avoimet ovet Vanajanlinnassa, pihalla saisi ihastella autoja ja linnaa puolestaan pääsi kiertämään ja tutkimaan. Hetken mietittyäni olin valmis ja ehdimme parahiksi kahveille, jotka tarjottiin linnan prameissa puitteissa. Moni autoista oli jo lähdössä, mutta saimme sitten katsella kun ne ajoivat vastaan ja ehdimme paikanpäälläkin nähdä useampia ajoneuvoja. Komeita kerta kaikkiaan!
Oli myös mielenkiintoista kiertää linnassa, sillä en ollut ikinä kyseisessä paikassa käynyt. Pihalla kerrottiin mielenkiintoinen tarina linnan historiasta, miten se sai alkunsa kun Rosenlew päätti alkaa rakennuttamaan metsästyslinnaa ja rakensi mm. omia rautateitä, jotta pääsi yksityisesti metsästämään. Infopläjäyksessä kerrottiin myös missä presidentti Mannerheim halusi yöpyä ja mikä oli Fazerin sviitti. Olipa kiva kuulla taustaakin paikalle!
Pikkuneiti ei jaksanut kuunnella vaan päätti lähteä köpöttämään ympäri pihaa, isänsä meni perässä. He eivät huomanneet, että jossain vaiheessa ryntäsin perään kameran kanssa ja kuvasin heitä salaa. Sydämeni suli kuvatessani heidän touhujaan, jos olette olleet sitä mieltä että pikkuneiti on kuin äitinsä, on näissäkin jotain samaa (ja itse asiassa kasvoiltaan tyttö on isänsä kopio). Tähän nyt sitten tsiljoona sydäntä ja AWWW. :D
Linnassa sai vaikka mihin, joten kiersimme niin biljardihuoneen, baarin, kirjaston kuin juhlasalin ja näimme kokoustilaksi muutetun uimatilan. Upea roomalaishenkinen uima-allas siellä onkin aikanaan ollut. Kurkkasimme myös morsiussviittiin ja ”tavalliseen” hotellihuoneeseen. Ratsulan puolellakin oli avoimet ovet, mutta sinne emme enää ehtineet, koska olimme paikalla niin myöhään.
Marmorit tähän takkaan on tuotu ulkomailta.
Morsiussviitin sänky.
Pelkästään aulakäytävä ja vastaanotto ovat upeat puitteiltaan!
Lähdimme viimeisten joukossa kotia kohti.
Linnalle johtaa ihana kuja.
Olipa mukava ja tiedontäyteinen iltapäivä. Jäi halu päästä yöpymään täällä ja maistaa paikan ruokia, vaikkakin esimerkiksi sviitti ei vanhoillisuudessaan ollut ihan omaan makuun. Mutta arvokas paikka täynnä historiaa!
Onko sinulla kokemusta Vanajanlinnasta, oletko päässyt osallistumaan siellä häihin, ollut yötä tai käynyt syömässä?