Eilen vietimme pientä merkkipäivää, nimittäin yhdeksättä hääpäiväämme. Ensimmäinen kymppi on jo lähellä! :) Emme ole koskaan viettäneet hääpäivää kovin isollaan, vaan olemme juhlistaneet ennemmin seurustelun alkamispäivää. Pienet piristykset arjessa ovat kuitenkin tärkeitä juttuja, joten halusin järjestää miehelle jonkun yllätyksen hääpäiväksi. Tavaraa ja lahjoja olemme jo ehtineet ostella 13 vuoden aikana sen verran, että aineettomat jutut ovat käyneet tärkeämmiksi. Kun bongasin, että tällä viikolla Tampereella voi maistella pintxoksia 12 eri ravintolassa kahden euron hintaan, päätin järjestää miehelle hääpäivärastit (viitaten iltarasteihin, olemme ahkerasti kolunneet kesällä metsiä).
Yllätys onnistui hyvin, sillä mies ei ollut kuullut koko tapahtumasta. Yritin valita ravintolat niin, että voisin kirjoittaa niihin jonkin meihin liittyvän vihjeen ja että voisin itsekin syödä kilpailupintxoksen (kun en punaista lihaa syö), mutta melkein joka paikassa kilpailuannokselle oli vaihtoehtoja ja reittimme hieman muuttui matkan varrella.
Tapahtumasta voi lukea lisää täältä, vielä on pari päivää aikaa käydä maistamassa näitä ja äänestää omaa suosikkiaan!
Meidän kierroksemme alkoi Henriksistä. Oli hyvin vaikeaa arvioida monessako paikassa ehtii käymään, lapsenvahti oli meillä tasan kolme tuntia ja tuossa ajassa kipitimme niin monta paikkaa kuin kerkesimme.
Söimme kilpailuannoksen, itse maistoin lisäksi juustovaihtoehdon ja mies haukimurekkeen, jota kehui kovasti. Annokset olivat hyvät, mutta hiukan yllätyksettömät ja ehdottomasti kierroksen pienemmät!
Huberin kilpailuannos possunposki oli kuulemma suussasulavaa, mutta hernelisäke tylsää. Jäi minulta maistamatta ruokavammani takia.
Söin Huberissa vaihtoehdon kilpailuannokselle, eli turskaa ja kampasimpukkaa, päällä friteerattua lehtikaalta. Ennen tätä olen rakastanut lehtikaalia, miten siitä olikin saatu kaikki maku pois? Ja kala maistu… Kalalle. Lihavaihtoehto siis jyräsi tämän.
Masuunissa oli vain yksi vaihtoehto, lammaskebab. Jäi minulta väliin, mies sanoi lihan olevan maukasta, mutta annoksen muuten hieman liian mauton.
Inezissä vaihtoehtoja oli vaikka millä mitalla! Maistoimme mm. chorizotahnaa, tonnikalathanaa, kinkkutäytteistä paprikaa…
…ja kilpailuannoksen, tulisen lohen, friteeratun juuston sekä kurkkutahnan siiderin kera. Oma ääneni lähti tälle, olipa onnistunut setti! Ja tässä oli kahdelle eurolle vastinettakin!
Trattorian kilpailuannos, jokiravut siiklifritatan päällä oli ihan ok annos. Ravut ja chilinen aioli oli hyvää, mutta fritata ei. Vaihtoehdot, buffalomozzarella ja hirvi, olivat myös saman tylsän fritatan päällä, joten joka vaihtoehdossa suuhun tuli iso määrä perunaa. Ilman tuota ”pohjaa” annokset olisivat päässeet suosikkeihin.
Salud tykitti takuuvarmana tapaspaikkana. Kilpailuannos, missä oli mm. savulohimoussea, chorizoa ja hiillostettuja vihanneksia sai mieheni äänen kilpailussa. Kutunjuustovarras, gazpachokeitto ja lohiannos olivat nekin todella hyviä. Täällä riitti vaihtoehtoja kaikille!
Kierroksemme päättyi viinibaari Santeen, jonka kilpailuannos kuohuviinikakku oli hyvä päätös kierrokselle ja erittäin suussasulavaa. Valitettavasti palat olivat sen verran pieniä, että kaatuivat lautaselle ja kaunis kuva jäi ottamatta, siksi kakuista näkyy vain palanen. Mutta maussa ei moittimista!
Tämän jälkeen sai pistää tennaria toisen eteen, jotta ehdimme ajoissa kotiin. Suosittelen lämpimästi testaamaan näitä, vielä tänään ja huomenna ehtii! Tampereella on ihanasti tapahtumia tällä viikolla, viikonlopun lähiruokakierrosta ja design-toria odotellessa!
Näin pyörähti käyntiin 10.aviovuosi, hyvillä mielin ja maha täynnä.
Onko ruudun takana joku, joka olisi käynyt näitä testaamassa? Mikä oli suosikkisi?