Olimme ensimmäistä kertaa liikenteessä Särkänniemessä lapsiperheenä. Tänä vuonna sisäänpääsymaksu on poistettu, mutta se palvelee lähinnä esim. vaunujen kanssa alueella hengailevaa. Jos oikeasti meinaa käydä laitteissa ja piipahtaa Koiramäessä yms., on se ranneke ainoa järkevä vaihtoehto.
 |
| Äiti innostui näistä koiranpennuista lasta selkeästi enemmän. |
 |
| Järkyttävä ruuhka, kuten kuvasta näkyy. ;) |
 |
| Vaaleanpunaiset ja -siniset astiat Koiramäen kahvilassa olivat äärettömän suloisia! |
 |
| Karkkikauppa oli herttainen, mutta kaikki hirveän kallista. |
Pelkästään Koiramäestä saisi pulittaa 15 euron sisäänpääsymaksun. Muovisista eläimistä ja viehättävästä ympäristöstä? Onhan siellä tietysti nuo kotieläimet, mutta 15 euron arvoinen paikka se ei mielestäni ole. Koska meillä oli taaperon kummitäti matkassa, otimme kaikki kolme rannekkeet ja pääsimme vuorotellen niin pienten kuin isojenkin laitteisiin. Kiitos kylmän kelin, kävimme jonottamatta Tornadossa, MotoGeessä ja uutuuslaitteessa High Voltagessa. Mahtavaa! Yllätyin myös siitä, kuinka moneen laitteeseen vuoden vanha pääsee; kävimme mm. Kantti x Kantti-autoissa, Tattirallissa, Pikku Hinaajassa, Crazy Bussissa, Taikajoella, Akvaariossa ja ja. Kivaa oli!
 |
| Juurihan olin itse pieni ja ajelin isin kanssa näissä autoissa. Hui ajan kulua! |
Ruokapaikkana testasimme Hans Välimäen viime vuonna Särkkään avaaman Midhillin. Järkytyin kuinka likainen ja sotkuinen ravintola oli vessaa myöten, sitä ei olisi uskonut vuoden vanhaksi paikaksi (eikä ruuhkaakaan ollut eli sotkuisuutta ei voinut sillä puolustella). Palvelukaan ei ollut kovin innostunutta, sen sijaan ruuasta ei ole kuin positiivista sanottavaa. Kasvisburgerini oli mainio!
Särkänniemi-päivämme oli erittäin onnistunut ja koska taapero ei jonoissa jaksa, tuo huono keli meille oikeastaan ihan plussa. Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Naantalia ja Muumimaailmaa, minne lähdimme puolestaan kummityttömme kanssa. Siellä olin ensimmäistä kertaa niin lapsiperheenä kuin muutenkaan.
 |
| Katsoin aikanaan Muumeja pikkuveljien kanssa ja nyt kun katsomme niitä aamuisin taaperon kanssa, muistan edelleen lähes kaikki jaksot ulkoa. Vaikka välissä kului 20 vuotta? |
Tykkäsimme kaikki Satupolusta, jota sai kiertää pitkin metsää rantamaisemia katsellen. Tykkäsin myös kovasti siitä, että tarjolla oli kotiruokavaihtoehto Mamman keittiössä. Tai no, kotiruokaa ja kotiruokaa, nakkeja ja lihapullia ja perunamuusia, mutta sentäs itsetehtyjä pullia ja muusia ranskisten sijaan.
 |
| Kuvista huomaa kuinka paljon siellä merenrannassa tuulee. |
Ongelmaksi koin ylitäydet vessat (miten oli mahdollista näillä keleillä ja väkimäärällä!) sekä lastenhoitotasojen puuttumisen, itse en ainakaan niitä huomannut, ei sillä että enää tarvitsisinkaan. Inva-vessassa oli yllättäen Muumi-vaippoja monessa koossa, mutta ei sitä tasoa sielläkään. Mihin pikkuvauva olisi pitänyt laskea jääkylmässä vessassa? Apua.
Tykkäsin myös toiminnallisuudesta Muumimaailmassa ja niin tuntui kummityttökin tykkäävän. Vuoden vanha lähinnä ihmetteli mukana, kävi vetämässä muumihahmoja hännästä ja tutki Satupolulla käpyjä, mutta eipä hänen sisäänpääsykään mitään maksanut. Muutamassa tunnissa paikka oli koluttu tehokkaasti läpi, joten joka vuosi täällä ei varmastikaan kannata käydä.
 |
| Muumitalossa oli salakäytävä. |
 |
| Eipä ollut laiturillakaan tungosta, lapset saivat rauhassa tutkia Tuutikin majaa. |
Itse olen aina rakastanut huvipuistossa kieppumista sekä kaiken maailman teemapuistoja. Meille on vähän naureskeltu, kun koluamme ulkomailla niin teemapuistoja, huvipuistoja kuin vesipuistoja, mutta hei, nyt saan mennä niihin ”luvan kanssa” kun olemme lapsiperhe. :D
Ikä ei kyllä tule yksin, Tornado menee joka vuosi kovempaa ja kovempaa, oletteko huomanneet? Vai inhoatteko huvipuistoissa jonottamista ja kieppumista?