Otsikossa se tulikin. Olemme kotona. Koko viikko on ollut hulinaa, remonttimiehet ovat tehneet pitkää päivää, me olemme yrittäneet saada verhoja ikkunaan, tauluja paikalleen ja tavaroita purettua. Taapero on protestoinut, hänellä ei varmasti ole kodista muistikuvia ja muutos on tietysti valtava.
Paljon olemme saaneet aikaiseksikin. Hassua, olimmeko 7 kuukautta poissa? Nyt kun palaa, ei tunnu siltä. Juurihan oli viime kesä ja minulla oli vastasyntynyt vauva tässä asunnossa. Kyynel tipahti silmästä, kun naapuri huuteli meille ”tervetuloa takaisin”. Enpä ole ikinä vielä paluumuuttanut (no ulkomailta Suomeen tietysti, muttei se ollut näin iso juttu). Olenkin kuunnellut tänään useamman kerran läpi Jason Mrazin biisiä Lucky, jota kuuntelin Thaimaa-aikoinamme paljon.
Lucky to have been where I have been
Lucky to be coming home again
Lucky to be coming home again
Niinpä.
Olen miettinyt kotona pyöriessäni, mitä jakaisin täältä teidän kanssanne. Remontista olisi kirjoitettavaa loputtomiin, ennen/jälkeen-kuvia voisi tehdä vaikka kuinka ja ja… Koen kuitenkin kodin paikaksi, jonne menen piiloon pahaa maailmaa ja en osaa jakaa kaikkea julkisesti. Joten kävelin ympäriinsä kamera kädessä ja kuvasin muutamia yksityiskohtia meiltä, jos kiinnostutte jostain erityisesti, niin katsotaan teenkö siitä sitten tarkemman postauksen.