Puuuuuh… 7 kuukauden urakka

Me olemme rempanneet taloamme 7 kuukautta. Pitkään tuntui siltä, ettei valmista tule ikinä, emmekä pääse ikinä kotiin takaisin. Nyt olemme todella lähellä, mutta niin paljon töitä se myös vaatii. Blogiin ei ole siis muuta järkevää sanottavaa kuin puh ja huh, olen poikki.

Tuon seitsemän kuukauden aikana olemme viettäneet rautakaupoissa lukemattomia tunteja, viettäneet iltoja keskustellen laatan suunnasta, suihkuseinän korkeudesta ja ties mistä, kun taapero on mennyt unille. Odotan ehkä eniten tässä projektissa sitä, kuinka paljon vapaa-aikaa se meille vapauttaa, kun voimme tehdä iltakahdeksalta jotain muutakin kuin hengata K-Raudassa. Voin jo pahoin sanasta K-Rauta, remppaväsymystä pukkaa.

Joka suuntaan juoksenteleva taapero tekee rautakauppailusta vielä haastavamman.

Loppumetreillä tietenkin siivotaan ja pakataan. Siivotaan remppasotkuja ja siivotaan väliaikaisasuntoa. Pakataan muuttolaatikoita. Tämä kuva on otettu aamulla klo 8.30. En saanut stressiltä nukuttua niin juoksin klo 7 alkavaan (montako kertaa numero 7 esiintyy tekstissä?!) bodycombat & bodypump-yhdistelmään ja puhaltelin hetken, ennen kuin lähdimme talolle.

Palasimme kotiin 11 tuntia myöhemmin. 11 tuntia siivousta, puuhausta ja ties mitä odottaa huomisella.

Joten, rauhallisempaa viikonloppua kaikille, minä jatkan puhinaani ja muuttotouhuja!

P.S. Itkin, kun tyttäreni sanoi ”uuuu” vaikuttuneena nähdessään oman huoneensa tapetin. Tätä on odottettu. <3