Treffit Masussa, Asian bistrossa

Taakse jäänyt talvi on ollut rankka. Remonttistressi ja vuoden valvominen ovat tuntuneet ja natisuttaneet parisuhdetta, mutta niin sitä päästiin kevääseen asti. Mieheni on väsymyksestä huolimatta ollut niin uskomattoman kärsivällinen, jaksava ja kannustava, että halusin kiittää häntä jollain tavalla kuluneesta taipaleesta. Toukokuun lopulla oli 13-vuotispäivämme ja suuntasimme kaksin Tampereen uutuusravintolaan, Masuun.

 

 Masu avattiin keväällä Hämeenkadun päähän, rautatieaseman läheisyyteen. Samalla paikalla ovat ravintolat vaihtuneet aika tiuhaan Memphisistä Coyoteen ja Flameen, joten katsotaan kuinka Masun käy. Ravintolaa luotsaa Hans Välimäki ja se on kyllä niin ulkonäöllisesti kuin makumaailmaltaan kaukana sitä edeltäneistä ravintoloista.

Saapuessamme Masuun saimme hetken aikaa ihmetellä, miksei meille tuotu listoja. Kun palvelu sitten lähti rullaamaan, se oli hyvin ystävällistä. Täynnä paikka oli, eli ainakin perjantai-iltana pöytävaraus oli välttämätön. Meidän tarjoilijamme oli Master Chefistakin tuttu Aki Keskitalo ja hänen palvelunsa oli erittäin ystävällistä ja ammattitaitoista.

Alkuun päänvaivaa tuotti mitä ihmettä listalta tilaisi. Otsikoiden alta löytyi niin susheja, dim sumeja, alkuruokia, pääruokia, joten miten lähteä rakentamaan kokonaisuutta näistä? Saimme ohjeeksi Akilta, ettei saa olla mitään rajoituksia ja päädyimme kokeilemaan neljää eri annosta ja jaoimme kaiken. Tämä jakaminen oli erittäin hyvä juttu, kun katsoin, että viereisessä pöydässä jokainen tilasi oman annoksen. Jos olisin saanut satsin dim sumeja ja syönyt niistä mahan täyteen versus että sain maistaa neljää eri annosta, olisi makukokemus jäänyt hyvin kapeaksi. Suosittelen siis lämpimästi jakamaan annoksia!

Alkuun meille suositeltiin ruokahalua herättäviä aperetiiveja. Oma Cucumber Smashini maistui nimensä mukaisesti vettyneelle kurkulle, en kyllä innostunut siitä.

 

Aterian kanssa meille suositeltiin puolikuivaa cavaa ja päädyimme tilaamaan sen, vaikka aluksi erittäin kuiviin viineihin tottuneelle se tuntuikin aika makealta. Mutta aterian kanssa se toimi.

 

 

Mitä päädyimme tilaamaan? Kaverin suosituksesta otimme sushipizzan, joka olikin aika yllättävä löytö menusta. Lisäksi tilasimme broilerilla täytettyjä dim sumeja, umamin, joka sisälsi valkosipulissa ja chilissä paistettua parsakaalia sekä pähkinöitä ja tempura-otsikon alta tilasimme rapuja.

 

 

Miltä maistui? Hyvää oli, mutta jäimme kaipaamaan jonkinmoista potkua enemmän. Ei välttämättä tulisuutta, mutta aika pliisuiksi maut jäivät. Tempuran kanssa tarjoiltu salaatti, jossa oli omenaa, fenkolia ja limeä oli hauska lisä, mutta kaikessa näkynyt chili maistui lähinnä paprikalta. Thaimaassa asuneena totuimme tuliseen ruokaan ja ajattelimme, että jonkinmoista potkua löytyisi aasialaisesta ravintolasta. Antaessamme palautetta meille kerrottiin, että Masu keskittyy korealaisiin sekä japanilaisiin makuihin, joihin ei kuulu tulisuus. Mutta hieman harmitti, että kaikki oli tehty liiankin suomalaiseen makuun sopiviksi. Sushipizza oli hauska ja erilainen kokemus ja kaikenkaikkiaan ruoka hyvää, mutta sitä viimeistä säväystä jäimme kaipaamaan.

 

Ilta oli kuitenkin onnistunut, palvelu erinomaista ja tunnelma ravintolassa on mukava ja ihanan hämyinen, joten voisin mennä toistekin.

 

 

 

Loppuun treffiasu, joka on kuvattu kauniisti pankin seinää vasten.

 

mekko Marimekko, huivi Becksöndergaard,

 ballerinat DKNY, laukku Bulaggi

 

Mitä sinä pidät aasialaisesta ruuasta, osuvatko japanilaiset maut makuhermoon?