Jos joku ei ole vielä hoksannut, minä rakastan liikuntaa. Liikunta on itselleni elinehto siinä missä ruoka ja unikin, olo ilman liikuntaa on kamala. Se tunne on ihana, kun painaa täysillä ryhmäliikuntatunnilla hyvien biisien tahdissa ja ylittää itsensä porukassa ohjaajan kannustamana siinä missä lenkkipolulla olisi jo heittänyt hanskat tiskiin. Oma liikunta”ongelmani” piileekin siinä, että teen liikaa samaa, eli käyn rakastamissani attackissa ja stepissä. Onneksi nyt olen saanut ohjelmaan pyöräilyä ja iltarasteilla huhkimista.
 |
| Yritin tankata tätä smoothieta veden lisäksi kesken liikunnan. Maku oli niin hirveä, että alkoi yökötää, roskiin meni! |
Helatorstain vietin siis jumppamaratonin merkeissä, odotin maratonia innoissani pari viikkoa! Yritin valmistautua huolella, mutta meni vähän pieleen. Maanantaina olimme iltarasteilla, tiistaina pompin täysillä bodystepin ja keskiviikkona pyöräilin lapsikärry (vai miksi tätä sanotaan) pyörän perässä yli 20km vastatuuleen, joten tuloksena olivat hapottavat jalat. Tankkasin magnesiumia ja päätin mennä ajoissa nukkumaan, mutta kas kummaa, ikävän sattumuksen seurauksena nukkumaanmeno venyi torstain puolelle.
Tankkasin koko torstaiaamupäivän vettä, tein ruuaksi maailman parasta kanapastaa (sitähän jääkiekkoilijatkin aina tankkaavat?) ja haukottelin, jaksanko, jaksanko. Hyväntekeväisyyteen mennyt osallistumismaksu oli jo maksettu, joten lähdin väsymyksestä huolimatta jumppaan. Ja niinhän siinä kävi kuin aina, siellä piristyi hetkessä, suorastaan nauroin ääneen alussa, kun fiilis oli niin katossa. Hyviä vanhoja biisejä, sali täynnä jumppareita ja meno kohdillaan.
Ja tähän kohtaan tunnustus: laulan aina jumpatessa ääneen. Ihan ihme tyhmä tapa, mikä näyttää peilistä katsottuna typerältä, mutta kun olen niin innoissani. Tekeekö muut tätä? Aina päätän etten laula ja aina se suu aukeaa hyvän biisin kohdalla (eilen se oli biisi nro 1, Black Eyed Peasin ”I gotta feeling”, eli olin noin 10 sekuntia laulamatta.).
 |
| Maratonarit saivat uuden juomapullon. |
En ehtinyt vetää ihan loppuun asti, sillä lähdin tyttäreni sirkusjuhlaan, mutta seuraavat lajit ehdin käydä läpi: bodyattack, CXWorks, bodycombat, SH’bam, bodystep ja bodypump. Jokaista 30min kerrallaan, eli yhteensä 3 tuntia tuli jumpattua. Kyllä oli kirjaimellisesti väsynyt ja onnellinen olo sen jälkeen.
 |
| Puuh! Kolme tuntia jumppaa on aikamoinen liimatukka-resepti! |
 |
| Päivä numeroina. Keskisykettä laski välissä ollut CXWorks, joka on keskivartalojumppaa. |
Jumpparahat menivät Malikelle, oli kivaa olla tässä mukana. Tykkäsin myös kovasti siitä, että lajit vaihtuvat, meinaan kyllästyä tunnin combatissa, mutta puolessa tunnissa ei ehdi kyllästyä mihinkään. Ja oli kivaa näyttää itselleen, että huolimatta väsymyksestä ja puutuneista jaloista kroppa ei pettänyt, vaan jaksoin vetää kolme tuntia täysillä ongelmitta (en nyt puhu siitä olotilasta, missä heräsin tänä aamuna. Se oli… uupunut).
Oletko itse jumppaihmisiä, oliko setissä sinulle tuttuja lajeja?
On kivaa rikkoa omia liikuntatottumuksiaan erilaisilla uusilla jutuilla. En menisi Sh’bam-tunnille, mutta välissä voin ihan hyvin vetää sitä puoli tuntia. Saisi siis olla enemmänkin tällaista settiä tarjolla!
Aurinkoista ja liikunnallista viikonloppua!