Äitienpäivä täynnä yhdessäoloa

Kirjoitin viime vuonna äitienpäivän aikaan ajatuksiani äitiydestä seitsenviikkoisen vauvan äitinä. Olimme juuri viettäneet ristiäisiä, olin hormonien vietävissä ja muistan, kuinka sekavalta olo tuntui. Onnelliselta, mutta sekavalta.

Vuotta myöhemmin osaan sanoa jo itseäni äidiksi, vaikka vielä ajattelin kaupassa, että äitienpäivä ei koske minua miettiessäni lahjaa omalle äidilleni. Ykskaks muistin, että ai niin, minäkin saatan saada lahjan! Yksi ihanimpia asioita, mikä on eri tavalla kuin viime vuonna on se, että taaperomme osaa sanoa kirkkaalla ja ilahtuneella äänellä ”ÄITI!”. Ilahdun siitä joka kerta yhtä paljon ja vastaus on välittömästi ”no mitä kulta?”. Vielä keskustelumme tyssää tähän kohtaan. Olen myös äitinä päässyt yli sen alun ”apua, mitä kaikkea minun pitää tehdä, osata, opettaa ja näyttää lapselleni”-stressistä ja äitiys sujuu luontevammin. Äitiys on osa minua, viime vuonna tähän aikaan etsiskelin vielä omaa tapaani olla äiti.

Äitienpäiväviikonloppuna saimme tehdä sitä, mikä äitiydessä ja perheessä on parasta: olla yhdessä. Sain olla yhdessä niin oman tyttäreni kuin oman äitini kanssa, joka vietti toista äitienpäiväänsä mummina. Yksi viikonlopun parhaita juttuja oli lauantai-illan reissu Rajaportin saunalle, jonka tunnelma on aivan ihana! Oletteko käyneet testaamassa?

Äitienpäivänä meillä syötiin brunssia…

 

 

…käytiin Plantagenissa…

 



Yritin viehkosti haistella ruusuja, samalla nauratti kamalasti.
Näytän siis siltä, että ruusut haisevat tosi pahalle,
mutta ainakin Plantagenin myyjää nauratti. :D
 

…ja työnnettiin kädet multaan. 7kk kestänyt remontti tuhosi myös ison palan nurtsia, joten pihaa on tehty uusiksi viikonloppuna. Mies antoi minun jopa maalata saunan paneeleita ja melkein malttoi olla neuvomatta. Melkein. ;)

 

 

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana äitienpäivä ja aurinkoinen sunnuntai! <3

 

 

Miten teillä muistettiin äitiä?