”Toivoisin, että liikuntaa harrastettaisiin sen tuoman ilon vuoksi, ei sen vuoksi, että tässä palaa joku munkkipossu”, sanoi jumppaohjaaja eilen. Nieleskelin eturivissä kyyneleitä, osui ja upposi. Suurimmaksi osaksi kyllä liikun siitä syystä, että siitä tulee hyvä olo, tykkään liikkua musiikin tahdissa ja tykkään sen tuomista vaikutuksista; en hengästy portaissa ja jaksan puuhata ja taapertaa pitkiä lenkkejä lapseni kanssa. Tästä huolimatta ei jää yhteen kertaan, kun olen pakottanut itseni jumppaan tai lenkille vain siitä syystä, että söin. Enemmän kuin normaalisti, ehkä vähän suklaata, mitä milloinkin. Olen vetänyt yksinäni lenkkiä jouluaaton pimeydessä teinivuosinani, koska joulupöydässä tuli syötyä ja hortoillut pilkkopimeässä pois hiihtoladulta, kun valaistu latu pimeni ykskaks ja tajusin hiihtäväni puoli kymmeneltä arki-iltana.
Takana se tavallinen tarina. Pullea ja arka lapsi aloittaa koulutien, innoissaan ja onnellisena ja hyvin pian itsetunto on murskattu. Tyttö kuulee päivittäin olevansa läski paloauto (juu, punastelen edelleen) ja päättää alkaa hakemaan hyväksyntää laihuudesta. Ja kierre on valmis.
En ole koskaan ollut tosissaan laiha, vaan aina normaalipainossa, mutta suhtautumiseni omaan vartalooni ei ole koskaan koulun alkamisen jälkeen ollut normaali. Raskausaika oli yksi suurimmista koetinkivistä, sillä paino nousi väkisin ja raskasta liikuntaa ei voinut harrastaa. Tyttären syntymän jälkeen olen entistä enemmän käynyt läpi sitä, millaisen roolimallin annan. Siinä en näe mitään pahaa, jos opetan liikunnan riemua tai terveellistä syömistä, mutta mittanauhalla peilin edessä mittailua tai vaa’alla juoksemista en halua näyttää. Ikinä. Mutsis on-blogin Emilia on useasti käsitellyt fiksusti aihetta, kuinka vaikeaa on hyväksyä oman kropan muuttuminen raskausaikana ja saanut valitettavan paljon myös ikäviä kommentteja sen takia.
Hyväksyä itsensä sen kokoisena kuin on. Siinä kaikille tavoite. Löytää onnellisuus muualta kuin siitä, minkä kokoinen on. Liikkua liikunnan ilosta, ulkoilla perheen kanssa kaloreita miettimättä, syödä hyvää ruokaa ja nauttia siitä. Ignoorata ihan jokaisesta naistenlehdestä huutavat dieetit, upeat painonpudotustarinat ja nämä ”Rouva karisti raskauskilot”-jutut, kun olet viimeisilläsi raskaana. Siinä monta hyvää tavoitetta jokaiselle. Jos näissä olet jo onnistunut, onnittelut.
