Aikansa kutakin?

Niin se tuli, syksy. Ainakin kalenterin mukaan, ilmathan ovat täysin käsittämättömät edelleen.

Syksyn myötä tuli läjä harrastuksia vauvan kanssa ja ilman vauvaa. En olisi arvannut miten paljon nautin muskarissa, perhekerhossa ja muissa harrastuksissa käymisestä. Vauvan päiväunet myös lyhenevät koko ajan ja sitä myöten myös ”oma aika”. En viitsi tehdä postauksia vasemalla kädellä, vaan tekisin mielelläni niitä huolellisesti, mutta aikaa ei tunnu olevan. Iltaisin menen mieluummin jumppaan tai katson miehen kanssa telkkaria, kuin istun koneen ääressä. Joten aikaa blogille ei vain tunnu olevan.

Koen myös hankalaksi sen, että kuvaan päivittäin lastani ja hän on mukana kuvissamme, mutta en halua niitä täällä julkaista.

Surettaa kun tekee jonkun kivan vaatelöydön tai kahvilakäynnin, eikä ”voi” jakaa vinkkejä. Olisi niin kivaa vinkata että hei, menkää tänne! Olen meinannut blogini pari kertaa poistaakin, mutta roikkukoot se vielä täällä.

Tällä hetkellä tuntuu, että jos aloittaisin blogin, se olisi hyvin eri tyylinen. Haluaisin kirjoittaa syvällisemmin, ehkä uskaltaisin kirjoittaa omalla nimellä ja ja… Elämäntilanne on reilussa 1,5 vuodessa muuttunut aika radikaalisti. Hyvään suuntaan, sanoisin. :)

Olen todella onnellinen jokaisesta lukijasta joka täällä on käynyt, käyn varmasti jatkossa lukemassa suosikkiblogejani, vaikken itse blogia kirjottaisikaan.

Loppuun vielä muutama kesäinen kuva lähiruokakierrokselta, jonka teimme elokuussa. Kävimme Hämeenkyrössä Frantsilassa sekä Yrjölän tilalla ja myöhemmin vielä Ylöjärvellä Suklaatilalla. Ihania paikkoja, suosittelen lämpimästi!

Kiitos teille ja ihanaa syksyä, ehkä minä vielä palaan. :)