Viikonloppuna paistoi aurinko ainakin Tampereella täyttä häkää ja Näsijärven jäällä oli niin paljon ulkoilijoita, että kaukaa katsottuna näky oli kuin muurahaisparven vaellus. Aurinko kaivoi ihmiset koloistaan pitkän ja pimeän talven jälkeen. Itsekin ”opin” rakastamaan aurinkoa aivan eri tavalla asuttuani kolme vuotta Thaimaassa, mutta rakastan myös syksyn pimeyttä ja talvea. Pahin aika omasta mielestäni on huhtikuu, kun ei ole enää upeita keväthankia vaan loskaa, hiekkaa, pölyä ja kellastunutta ruohoa. Kukaan ei ikinä ymmärrä miksen tykkää huhtikuusta, en vain tykkää. :D

Itselleni viikonloppu oli ekstra-aurinkoinen; en tiedä mitä tapahtui, mutta hermokipu alkoi kolmen viikon piinan jälkeen perjantai-iltana hellittää. Ei se täysin poissa ole, mutta huomattavasti helpompi on olla. Ei tarvitse vääntää itkua jos joutuu kävelemään Prismassa  käytävän päästä päähän tai valua tuskanhikeä kun linkkaa portaita kotona. Tämän kunniaksi teimme lauantaina miehen ja koiruuden kanssa 1,5 tunnin lenkin, sunnuntaina kipusin Pyynikin portaita ylös ja alas ja menin riemuiten äitiyspilatekseen. Olo on ihan uudestisyntynyt, mahtavaa!

Lauantaina lenkillä tehtiin lumienkeleitä: