Kävin tuolla kirkossa sisälläkin ja mietin, että tätä käytävää kävelin isäni käsipuolessa yli 7 vuotta sitten elämäni miestä kohti. Yritin palauttaa tuon hetken mieleeni, mutta se ei tullut enää niin terävänä takaisin. Apua, joko se seitsemässä vuodessa häipyy? Onneksi päivästä on videoita ja läjä kuvia, jotka auttavat muistamaan. Jotenkin sitä oli niin tunteiden vuoristoradassa koko päivän, että välillä tuo päivä sekä upeaa upeampi häämatka tuntuvat ihan unelta tai sadulta. Voi kun tällaiset päivät voisi elää uudelleen!
Muistatteko te, jotka naimisissa olette, hääpäivänne tarkasti? Jännittikö, pyörryttikö, mikä jäi mieleen? Itse muistan parhaiten sen ainoan kahdenkeskisen hetken vihkimisen jälkeen, kun olimme autossa matkalla kohti juhlapaikkaa. Sai vaihtaa pari sanaa kahden kesken vihkimisestä ja taas mentiin. Muistan myös hyvät bileet ja sen valtavan onnellisuuden määrän. Enkä muuten jännittänyt, vaan kävelin hyvin varmana (joskin itkeä tihuuttaen) pitkin kirkon käytävää.
Koko päivä meni tuollainen typerä onnellinen virnistys naamalla ja hyviä kuvia saa kyllä etsiä. Onneksi viralliset potretit otettiin eri päivänä. ;)
Hups, kaikkiin muisteloihin sitä kirkkokuvan kautta päätyykin. Mutta se outo vaatekokeilu viime viikolta! Halusin pitkästä aikaa laittaa Desigualin Mikki-paidan päälle, mutta yhdistää siihen jotain, mikä saisi sen näyttämään vähän enemmän aikuisten osastolta ostetulta.
Tuloksena oli tämä kokonaisuus:
Näissä tunnelmissa siis kohti uutta viikkoa. Mukavaa maanantaita kaikille!