Eli terveisiä Helsingistä! Minulla on jotenkin outo fiilis aina kun olen Helsingissä: olen asunut lapsuuteni siellä, joten mieleeni putkahtaa aina muistoja, mutta toisaalta olen ollut niin pitkään poissa, että Helsinki näyttäytyy vähän pelottavana minulle. Pelottavuudella tarkoitan lähinnä metrotunneleita, joissa virtsa haisee ja ryöstöjä, joista olen kuullut. Toisaalta olen tullut kotiin, toisaalta haluan äkkiä pois. Ehkä vika on minussa, sillä kaipaan koko ajan johonkin; entisiin kotikaupunkeihini Suomessa, Thaimaahan ja krooninen ikävä minulla on jatkuvasti Britteihin siellä asutun ajan vuoksi. Tulenko olemaan ikinä tyytyväinen missään vai kaipaanko aina johonkin? Tämä on oikeasti aika raskas tunne kaivata koko ajan jotain ja jos saisin päättää, viettäisin aina viikon kerrallaan eri kaupungissa. Kuulutteko te selkeästi johonkin vai painaako kaipuu? Toivon edelleen, että muutamme joku päivä Britteihin, ainakin siitä saa unelmoida.
Onnellinen olen ollut joka paikassa, mutta toisaalta kaivannut jotain muuta. Ristiriitaista? Kyllä.
Metrot ovat parhaita kuvauspaikkoja. ;)
Tunnen kyllä itseni erittäin onnekkaaksi, kun sain asua näissä maisemissa. :)
Vuorokausi Helsingissä sai selaamaan vanhoja kuvia ja pähkäämään taas jälleen kerran sitä, mitä haluan elämältä. Haaveissa on edelleenkin vahvana se, että saan jatkossakin nähdä maailmaa.
Helsingissä pörräsin sekä tiistain että keskiviikon tässä asussa:
Housut Benetton/toppi GinaTricot/neuletakki Mango/korvikset Aarikka/kello Guess.
Pähkäsin laitanko vielä tuon kaulakorun, mutta päädyin jättämään sen pois. Kumpi teistä on parempi?
Näin ruokavammaisena ärsyynnyin Espan kahvilassa, kun tarjolla ei ollut perusjuustosämpylää, eikä sitä voitu tehdä pyynnöstäni huolimatta. Paikka on kuitenkin niin kallis ja tasokas ja myyjä tuntui hermostuvan uteluistani heti. Tästä en pidä Helsingissä; törmään usein kireään ja hermostuneeseen palveluun. No, ratkaisin ongelman sitten näin:
Kiskoin meetwurstit välistä pois, jäihän niistä juustoon makua, mutten halunnut tehdä asiasta enää yhtään hankalampaa kuin se jo tuntui olevan.
Tuliko tästä postauksesta sekava? Tuli. Ajatukset sinkoilevat liikaa sinne tänne, että osaisin tuottaa järkevää tekstiä. Joten tyydyn toivottamaan iloista torstaita!