
Aamulla olin vielä kevätfiiliksissä ja laitoin tuon viikonloppuna ostamani vihreän paidan päälle oranssien housujen kanssa. Päivän aikana huomasin, että alkaa palella, ei ollutkaan hyvä idea pukeutua näin kevyesti. Kun kaivoin autoa kinoksesta nilkkureissa, totesin että tarvitsisin saappaat. Ja pinkit ohuet nahkahanskatkaan eivät olleet lumimyräkkään parhaat. Enpä siis osannut minäkään aamulla varautua siihen, mitä päivä toi tullessaan.
Puolilta päivin mietin, että oranssit housut ja vihreä paita tuovat mieleeni jotain. *ruks ruks ruks* sanoi pää ja yhtäkkiä sen tajusin: PORKKANA! Näytän porkkanalta! Olin aamulla lähtiessäni todennut miehelleni, että aiheutankohan jollekin päänsärkyä näin kirkkaissa väreissä, mutta silloin en vielä tajunnut näyttäväni porkkanalta. Porkkana-fiiliksestä huolimatta aion pukea tämän setin toistekin, sitten kun on vähän lämpöisempi. Kaulassa asun kanssa oli rakas, Thaimaasta nelisen vuotta sitten ostettu lasinen kalakoru, joka kimmeltää ihanasti kirkkaassa valossa.


Paita on siis Seppälän ja housut Vilasta. Tiedättekö miksi toi asento on noin kumma? Kun tiputin voileivän paidalle ennen kuvaa ja yritän peitellä hirveätä tahraa. Argh!
Porkkana-asusta pinkkeihin toppahousuihin ja viimeiseksi vielä Röhnischin toppiin ja Niken jumppahousuihin. Lähdin keliä uhmaten body combatiin ja se oli lumimyräkästä huolimatta aivan täynnä. Body combat ei vaan jotenkaan ole juttuni, mutta kiva siellä on välillä käydä ja saada vähän liikettä yläkropalle. Näytän jotenkin todella hölmöltä siinä ilmaa huitoessani, kaikkien muiden näyttäessä ammattilaisnyrkkeiljöiltä. Hmph. Jumppaa odottaessani seison ja heilun siinä salin edessä ja mun syke oli 52. Hui! Miten se niin alhanen voi olla? Outoa. Käsi näköjään jumiutui nyrkkiin kun tunnin huitoi!

Illalla saunareissulla käytin sitten Bodyshopin Chocomania-kuorinta-ainetta. Se tuoksui ja tuntui ja näytti aivan suklaakakkutaikinalle. En voinut vastustaa kiusausta, vaan totesin miehelleni että mun on maistettava tätä, mitä jos se maistuukin yhtä ihanalle! Siinä sitten kieltä pestessä ja syljeskellessä kuuntelin miehen naurua ja mietin, miksi mun on aina kokeiltava kaikkea. Nyt on kokeiltu, en suosittele. :D
Koska lunta on maassa hurumykkä ja pakkastakin aamulla piisasi, oli tänään hirveä tarve piiloutua talvisiin vaatteisiin. Tiistain asu näytti tältä:



Saappaat olivat ihan ykköset talvella, otin ne nyt takaisin käyttöön. Löysin ne joulukuun alussa Prahasta. Farkut ovat Vero Modan, samoin kuin neule. Muuten, tuo sinapinkeltainen ei ole tippaakaan mun väri, mutta pakko oli kokeilla jotain erikoista kun se bongasin -50% alessa aikanaan ja ihan kivahan se on ollut. Trikoopaita Espritin ja kaulakoru katumyyjältä Pisasta ostettu. Samaisella Italian reissulla ostin Firenzestä pannan, joka pääsi tänään päähän. En vain tiedä miten tämä ylipitkä polkka/liian lyhyt ponnaritukka pitäisi tässä kasvatusvaiheessa laittaa! Panta siis pelasti tänään.
Hiki noissa saappaissa ja tossa neuleessa iltapäivään mennessä tuli, mutta sitten taas illalla jäädyin koirakoulussa. Tämä keli on vaikea ja vaativa, mitä sitä kiskaisisi niskaan!
Tsemppiä kaikille lumen keskelle!
– Amanda