Erävoitto epävarmuudesta violeteilla bikineillä

Tekisi mieli kirjoittaa oikein piiiiitkä tarina taustoineen kaikkineen, mutta yritän kertoa asiat lyhyesti. Päivän asu oli siis tämä:

Kyllä, bikinit. Viime kesänä Rodoksen reissulta paikallisesta Marks & Spenceristä ostetut bikinit, jotka bongasin ulko-ovella ja ihastuin totaalisesti tohon väritykseen. Ja onnekseni ne olivat halvat, muistaakseni n. 20 euroa ja lähtivät mukaan. Muuten, kun sovittelin niitä, oli kahdessa viereisessä kopissa suomalaisia, että tein varmasti aika ”ainutlaatuisen” löydön! ;)

Mutta siis, takaisin asiaan. Olin tänään siis poseeraamassa mainoskuvia varten uimahallissa noi bikinit päällä. Eilen illalla vielä ajattelin, etten mitenkään, en siis mitenkään pysty tähän, mutta koska olen sitä mieltä, että elämässä on aina kokeiltava kaikkea, menin mukaan. Ja kroppaahan niissä kuvissa ei juuri edes näy, koska olen kaulaa myöten vedessä. Mutta silti. Loppupäivän sitten leijuinkin: olin niin onnellinen että uskalsin ja sain tämän kokemuksen lisää elämän kokemusreppuuni ja mulla oli ihan todella hauskaa siellä! 

Taustoiksi kerrottakoon sen verran, että olin lapsena aika ujo ja epävarma tyttö ja aloitin koulun hyvin jännittyneissä merkeissä. Minua alettiin kiusaamaan painon takia ekaluokalla, istuin mm. käytävässä kun pojat vetivät oven lukkoon ja sanoivat ”ei päästetä läskiä luokkaan”. Myös terveydenhoitaja huomautti painostani ja sanoi, etten saa syödä keksejä. En muista, että olisin angstannut vartalostani millään tavalla ennen kouluun menoa, toki näin että kaverit olivat hoikempia, muttei se häirinnyt. Tai sitten vain muista.

No, tämä aiheutti sen, etten vielä tänäkään päivänä hyväksy vartaloani, vaikka kovasti koko ajan opettelen. Näen itseni varmasti isompana kuin olen ja angstaan asiasta aivan liikaa, aivan turhaan. Olen monesti saanut kaverit/läheiset suuttumaan ja ärähtämään että lopeta jo se ruikutus, ei sussa ole mitään vikaa, mutta kuinka sen käsittäisi? Opettelen tosissani tykkäämään itsestäni, mutta olen vielä valovuosien päästä tavoitteestani. Nykyään yritän pitää itseinhoajatukset itselläni ja nauttia siitä, että olen terve ja elämässä on kaikki hyvin, yhdellä makkaralla ei ole mitään väliä! Niin kuin sanottu, yritän. Kun se ei ole niin helppoa. Suurinta taistelua teen oman pääni sisällä, sinänsä minulla ei ole ongelmaa mennä esim. uimahalleihin tai käydä salilla suihkussa.

Tältä pohjalta ajatus bikineissä poseeraamisesta oli siis vaikea, vaikka kolmen Thaimaassa asutun talven jälkeen opin aika paljon hengailemaan bikineissä ja kaappiin on kertynyt 12 paria bikineitä. Päätin silti tsempata ja olen älyttömän tyytyväinen että menin, unohdin täysin miltä mahani näyttää ja nauroin, sukelsin, hymyilin ja nautin kokemuksesta. Aivan mahtava päivä ja mahtavinta oli, että voitin epävarmuuteni. Minusta tuntuu aina tällaisina hetkinä, että otin erävoiton ala-asteen kiusaajista. Mä tein sen ja tekisin uudestaankin! :) Mielenkiinnolla odotan lopputulosta, millaisia kuvista tuli.

Koko päivää en sentäs uimahallilla patsastellut ja loppupäivä meni aika peruskuteissa, Vero Modan farkuissa ja Onlyn hupparineuleessa, ranteessa Aarikan pallorannekoru ja korvissa jokaisen Vero Modan ja Vilan kassalla myytävät pallokorvikset. Jalassa oli El Naturalistat. Eli näytti tältä:

Mulla on samaa kuosia oleva kaulahuivi kun toi neule on, mutta yhdessä ne on vähän liikaa.

Sellattiis tänään, hyvä fiilis!

Muokkaankin tätä, koska muistan kuvanneeni koirareppanan huivi kaulassa, joka on tota samaa kuosia kuin neule. Eli tässä olkaa hyvät:

Näette siis millaisesta huivista on kyse. :D

– Amanda